Aikakauden kuvauksena kirjahyllystä löytynyt Jascha Golowanjukin kirja Hopeahaapojen maa vaikutti hyvältä valinnalta. Kirja seuraa Diman (Dimitrin) elämää Venäjän vallankumoukseen saakka. Siunattua aikaa kirjassa ei eletty missään vaiheessa, vaan äitinsä vihaama Dima joutui selviytymään kuten parhaaksi näki.
Edistyksestä ei kaukana Volgan varrella olevassa kaupungissa tiedetty mitään. Ruokien vitamiinipitoisuus ei ollut oleellista vaan se, riittääkö ruoka. Useimmiten ei riittänyt. Ja tämä tilanne paheni vallankumouksen, sekasorron ja nälänhädän aikana. Vasta silloin köyhyys ja kurjuus muuttuivat oikeaksi eloonjäämiskamppailuksi.
Aiheestaan huolimatta Jascha Golowanjukin kirja ei tehnyt mitään vaikutusta. Tarinassa Dima tutustuu vuoron perään aikuisiin ihmisiin, joilla on omat murheensa ja jotka vuorollaan pettävät pojan odotukset sairastumalla tai häipymällä. Näillä episodeilla ei ollut mitään yhteyttä toisiinsa. Kirjan surkea loppu ei sekään herättänyt sympatiaa sillä se oli niin laskelmoitu.
Olisi mieluummin pitänyt tarttua Dickensin kirjaan, jonka ostin pari kuukautta sitten kansikuvan perusteella. Ainoa mitä tästä kirjasta tarttui oli kirjan henkilöiden harjoittama loputon teen juominen. Näin paljon teetä en ole juonut pitkiin aikoihin, kun iltaisin tätä kirjaa lukiessa.
Kirja pähkinänuoressa
Kirjailija: Jascha Golowanjuk
Nimi: Hopeahaapojen maa
Alkuperäinen nimi: Silverpopplarna (1957)
Suomentanut: Reijo WileniusKustantaja: Tammi (1957)
Mian arvio: *
Ehkä tämä on taas niitä kirjoja, jotka olisi voinut jättää kirjoittamatta.
VastaaPoistaMutta kupponen teetä ilahduttaa aina ;)
Venäjänjuutalainen kirjailija, joka kirjoittaa ruotsiksi! Yksi Ruotsin kirjastojen lainatuimmista kirjailijoista aikanaan! Joka oli myös viulunsoittaja ja näyttelijä! Samarkand on Uzbekistanissa!
VastaaPoistaKirja kuulostaa ankealta, mutta mitä kaikkea kiinnostavaa wikipediasta löytyykään!
Ja nyt tekee mieli teetä. Oikein sopivaa huhtikuiseen räntäsateeseen. *kippis*
Golowanjuk oli tuottelias kirjoittaja ja tämä oli selkeästi jonkinlainen välityö kun juttua kerran riitti.
VastaaPoistaKirjan nimen käännös ja tekstissä vaihteleva haapa / poppeli häiritsivät sen verran, että piti netistä tarkistaa, että kyse oli hopeapoppeleista. Ilmeisesti hopeahaapa on kääntäjän mielestä rimmannut paremmin.
Piti ihan liittää kuva Populus albasta.
Jos joku ihastuu hopeapoppeliin, meillä on niitä jaossa kaikille halukkaille. Valtava puu tekee joka kesä ympärilleen metsällisen juurivesoja.
VastaaPoistaHopeapoppeli on - tämän kirjan mukaan - ehkä maailman hienoin puu. Melkein tekisi mieli kaivaa kirjasta pitkät kuvaukset siitä, kuinka kauniisti hopeapoppelin lehdet välkkyvät tuulen niitä käännellessä. Mutta vain melkein.
VastaaPoistaKindlellä siteeraaminen olisi onnistunut käden käänteessä? Tai ainakin kaivatut hopeapoppelikohdat olisivat helposti löytyneet.
Oih. Nyt tekee mieli nimetä meidän hopeapoppelimme. (Dima?) Ja lukea nuo kuvaukset puusta. (Kyllä, Kindlen hakutoiminto on salamannopea. Puista ja puujalkavitseistä tulee mieleen onko sen vastakohta salavanhidas.)
VastaaPoista