Sain Shantaramin syntymäpäivälahjaksi ystävältäni lähes vuosi sitten, eikä aika ole tuntunut kypsältä tälle tiiliskivelle ennen kuin nyt. Jo alkukappaleiden jälkeen olen myyty. Kertojan rauhallinen ääni, runsas kerronta ja laaja, ällistyttävä elämänkokemus antavat lukijalle erikoisen rauhan tunteen. Kun jokainen päivä vapaudessa on todellinen lahja, haluaa olla läsnä jokaisessa hetkessä. Tämä oman elämän arvostuksen tunne säilyy myös lukuhetkien ulkopuolella, enkä halua sen loppuvan.
Tosin nykyisellä 5 sivun päivävauhdillani saan kirjan luettua juuri parahiksi jouluksi. Oletan olevani tuolloin täydellisen seestynyt.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Shantaram
Kirjailija: Gregory David Roberts
Kustantaja: Abacus (2003)
Asteriinan arvio: Ihastuttava alku
Oi, kiinnostava kuulla tästä lisää. Intia on paikka, josta on hauska lukea, mutta en ole koskaan tuntenut tarvetta käydä siellä.
VastaaPoistaTäällä on muuten sama tahti lukemisessa. Hidasta on.
Minulla on sama fiilis Intiasta: haluan sen olevan myyttinen, salaperäinen ja sahramintuoksuinen, enkä halua pilata mielikuvaani matkustamalla kuumaan ja meluun. Olen jopa kieltäytynyt Intiaan suuntautuvasta työmatkasta, tosin en näin romanttisesta syystä. Tuskinpa illuusioni maharajoista olisi päässyt särkymään Chennain lentokentällä ja hotellissa.
VastaaPoistaVaikka Roberts kuvaa slummeja ja köyhyyttä ja kulttuurisokkia, peräpohjolasta katsoen sekin on vain eksotiikkaa.
Eilen luin jopa 10 sivua: voi olla että luen tänä vuonna vielä toisenkin kirjan!