Lihan kuritus

Kiitos Lempeästi hullulle kirjasta! Luulen, etten itse olisi osannut tarttua kirjaan kaupassa, kun olen vähän laiska lukemaan kotimaisia, kannessa on pullistelevia sarjakuvaukkoja ja takakannen kuvaus on jotenkin ärsyttävän pirteä.


Olisin menettänyt hauskan lukukokemuksen sekä loistavan henkilökuvauksen! Kirjan juoni on melkoisen tavanomainen: perheenjäsenillä on salaisuuksia ja kukin on kiinni omissa ongelmissaan, sitten kaikki menee yhtä aikaa pieleen ja syntyy erinäisiä kommelluksia, joista kaikki voivat oppia jotakin.

Mutta se, mikä tekee tästä esikoiskirjasta erityisen, ovat hulvattomat, tarkkanäköisesti esitellyt henkilöt, jotka toimivat loogisen järjettömästi ja ajautuvat tämän seuraamuksena kummallisiin tilanteisiin.

Perhe on kuin suoraan Pekka-pelikorteista (entiseltä nimeltään Musta Pekka): Launo Silola. kapellimestari. Katriina Silola, sisustussuunnittelija. Astra Silola, pikkulutka. Silmu Silola, luuseri. Pelagia Silola, iltatähti. Sekä päiväkodinjohtaja, lastenhoitaja, poikakaveri, exä, salikaverit. Kaikki kiinnostavia, moniulotteisia tyyppejä, joiden edesottamuksia seuraa välillä nauraen, välillä varoituksia huudahdellen.

Kirja on kirjoitettu kolmannessa persoonassa, vuorollaan kunkin henkilön näkökannalta. Kaikkitietävä kertoja tulee aina välillä esiin: "Sillä aikaa kun Katriina vääntelee naamaansa, on sopiva hetki kertoa miksi hän on aina niin kireällä." Kertoja rikkoo tässä mielestäni tarinan illuusion aivan turhaan, ja kirja olisi parempi ilman näitä kohtauksia.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Liha tottelee kuria

Kirjailija: Miina Supinen

Kustantaja: WSOY (2007)

Asteriinan arvio: ***