perjantai 29. kesäkuuta 2012

Vanha piika

Kun naisella on hevosen naama, kurjen olemus ja kyyhkysen sisu, elämä kolhii. Iitaa kolhivat myös ilkeät ihmiset ja niitä maaseudulla näyttää riittävän. Tätä kaikkea uuteen taloon piiaksi pestatun Iitan on vaikea kestää, vaikka on luonteeltaan lempeä kuin lehmä ja lauhkea kuin lammas. Onneksi maaseudulla on myös hyviä ihmisiä, ja Iitan tilanne lopulta paranee. Pahimmat ämmät saavat näpäytyksen ja petollinen sulho opetuksen. Vanha piika ei olekaan vanhapiika!

Auni Nuolivaaran kyläkertomus ”Kukkiva kesä” on mustavalkoinen kirja. En saanut siitä paljon irti, vaikka olin virittäytynyt heinälatoromantiikan aaltopituudelle. Kirjassa oli kaipaamaani vanhanaikaista kieltä ja maaseudun kuvausta, mutta ne eivät vetäneet vertoja F. E. Sillanpäälle. Nuolivaaran kirjassa juotiin koko ajan korvikekahvia ja minusta lukijana tuntui samalta. Aitoa asiaa tämä kirja ei vastannut.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Kukkiva kesä
Kirjailija: Auni Nuolivaara
Kustantaja: Gummerrus (1948)

Mian arvio: **

3 kommenttia:

  1. Et ole vielä astunut heinälatoromantiikan hengessä suomifilmien ihmeelliseen maailmaan? Sieltä löytyisi epäilemättä teemaan sopivia elokuvallisia sovituksia.

    VastaaPoista
  2. Melko harva kirja vetää vertoja F.E. Sillanpäälle!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, F. E. Sillanpää asetti riman aika korkealle.

    Ja en ole astunut suomifilmien ihmeelliseen maailmaan, vaikka tykkään lukea vanhaa kieltä, niin en jaksa sellaista kuunnella.

    VastaaPoista