Kirjahullun jälkikasvua kyllästetään iltasaduilla ja
mielikuvitusmaailmoilla. Viime viikkoina on vierailtu mm. Petteri Kaniinin
metsässä, Uppo-Nallen sukelluskellossa ja Krokotiili-Genan ystävyyden majatalossa. Maagisen
kuusivuotispäivän lähestymisen kunniaksi päätimme, että jälkikasvu on vietävä
suurelle seikkailulle sinne ja takaisin. Ja sen jälkeen liidämme yhdessä
Nangijalaan. Arvaatteko kumpi jäi kesken, koska uni ei tullut silmään?
Tolkienin Hobitin jälkikasvu kuunteli alusta loppuun, vaikka
välillä hivuttautuikin hiukan lähemmäs lukijaa. Toki törmäsimme pelottaviin
peikkoihin, hiisiin, hämähäkkeihin, Klonkkuun ja Smaug-lohikäärmeeseen, mutta
pelko pysyi jännityksenä alusta loppuun. Yöunetkin kantoivat aamuun asti.
Eläytyminen Klonkun rooliin vei tosin kirjahullun äänen, mutta mielelläänhän
sitä uhraa ääntään lukemiselle, kun toinen hihkuu. Ja pyytää muuten vieläkin
Klonkkua kertomaan, että mitäs ssillä on tassskusssaaan.
Lindgrenin Veljeni Leijonamieli oli pienelle miehelle liikaa,
vaikka tarina imaisikin mukaansa. Ei niinkään se alun kuolema, vaan se yössä
väijyvä kavaltaja ja painostava tunnelma. Ehkä Leijonamieli kuuluu niihin
kirjoihin, jotka pitää lukea vasta sitten, kun osaa itse lukea. Sillä viisas kirja se
on, jollei jopa yksi parhaimmista.
Kirjat pähkinänkuoressa
Kirjailijat: J.R.R. Tolkien / Astrid Lindgren
Nimet: Hobitti eli sinne ja takaisin/ Veljeni Leijonamieli
Kustantajat: WSOY (1985) / WSOY (1973)
Suomentajat: Kersti Juva / Kaarina Helakisa
Lempeästi hullun pojan arvio: *****/jäi kesken
Minä en ole vielä meidän viisivuotiaalle yrittänyt näin pitkiä ja jänniä. Peppi Pitkätossun tyttö kuunteli sujuvasti. Viisivuotias kyllä varmaan kestäisi Hobitinkin, mutta kun on se kolmevuotias samassa huoneessa...
VastaaPoistaKiitos kommentista, Elma Ilona! Hobittia jaksettiin kuunnella ainakin meillä ja muitakin pidempiä on tullut luettua. Tilanne olisi varmaan toinen, jos puolivuotias kuopus olisi jo kuunteluikäinen. Nuorimmainen viihtyy toistaiseksi missä vain ja mitä tahansa kuunnellen, kunhan saa olla sylissä :)
VastaaPoistaHyviä vinkkejä. Jotain pidempää voisi lukea lapsille. Meillä on nyt menossa Aisopoksen tarinoita, ja ne jutut ovat liian lyhyitä. Toisaalta montaa faabelia ei viitsi peräkkäin lukea - eikä kuunnella.
VastaaPoistaHyvä myös tietää, ettei Veljeni Leijonmieltä kannata lukea vielä pariin vuoteen.
Astrid Lindgren on myös meidän suosikkimme, niin 4- kuin 2-vuotiaskin ovat Peppi-faneja. Toki tähän vaikuttaa se, että itse fanitan Peppiä täysillä, muksut saivat synttärilahjaksi Pepin talon ja hahmoja, ja kesän ohjelmassa ovat visiitti Junibackeniin ja Turun kesäteatterin Peppi Pitkätossu.
VastaaPoistaPepissä pienempäänkin vetoaa äksöni ja jo tutuiksi tulleet tapahtumat. Isompaa naurattaa jo Pepin viisastelu.
Olemme siirtyneet vaihteeksi Vaahteramäen Eemelin seuraan, mutta Peppiä kyseltiin jo parin lukukerran jälkeen. Meillä luetaan iltasadun lisäksi myös ennen päikkäreitä, joten kellonajan ja jaksamisen mukaan voi näistä valita sopivan pätkän luettevaksi: niin Peppi kuin Eemeli joutuu kuitenkin sopivasti aina pulaan.
Leijonamielestä olen ehdottomasti samaa mieltä: vasta kun sen osaa itse lukea. Syykin on selvä: tätä kirjaa en pysty kyynelehtimättä lapsille lukemaan. Mutta onhan Lindgrenilläkin satuhahmoja joista valita!
(Rakastan ääneen lukemista, joten aivan mahtavaa kun on kiitollinen yleisö, jolle voi lukea mitä ihanampia kirjoja!)