.jpeg)
En tiedä teistä, mutta kirjahullua fiktiivisen vakoilun maailma
kiehtoo salanimillään, salajuonillaan ja salakielillään. Liekö kyse
nostalgiasta vai mistä, mutta kylmän sodan kahtiajakautuneessa vainoharhassa on
jotain kylmänviileää menneen maailman tenhoa.
John le Carrén
klassikkoteos Pappi, lukkari,
talonpoika, vakooja olisi saattanut olla perinteistä agenttitoimintaa
aiheensa perusteella, mutta tässä teoksessa ollaan lähempänä Tsehovia kuin
Flemingiä. Kirjan keskiössä on George Smiley, eläkkeelle potkittu brittiläisen
MI6:n vanha kettu. Smiley kutsutaan takaisin palvelukseen selvittämään MI6:n johtoon
soluttautunutta myyrää. Pitkällä kokemuksella, stoalaisella mielenlaadulla ja
terrierin sinnikkyydellä varustettu Smiley tarttuu tehtävään, jossa epäilyksen
alla on neljä kunniallista kollegaa. Lukija viedään matkalle kohti vakoojan
sisimpää, joka on rakennettu vainoharhasta, epäilystä, nöyryytyksestä ja
yksinäisyydestä. Pohjimmiltaan kirjassa ei ole niinkään kyse vakoilusta, vaan
ihmisyydestä, ystävyydestä, petoksesta, ahneudesta ja kunnianhimosta. Voiko
ystävyys kestää petoksen? Entä mikä on kunnianhimon ja ahneuden hinta?
MI6:n palveluksessa itsekin ollut John le Carré tuntee aiheensa perinpohjin ja vakuuttaa lukijansa.
Kirja pohjautuu le Carrén
kokemuksiin Cambridgen kaksoisagenttiviisikon jäljillä. Tosielämän
kaksoisagenteista tunnetuin, Kim Philby, vakoili Neuvostoliiton laskuun 30
vuotta, ennen kuin paljastui. Philby loikkasi sittemmin henkiseen isänmaahansa,
jossa asui vuosikymmeniä aina kuolemaansa saakka.
Kirjasta on vastikään tehty erinomainen elokuva,
jonka pääosassa loistaa Gary Oldman. Suosittelen elokuvaa psykologisen
trillerin ystäville. Räjähdyksiä, lähitaisteluita tai takaa-ajoja on tältä
elokuvalta turha odottaa.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tinker, tailor,
soldier, spy)
Kirjailija: John le Carré
Suomentaja: Eero Mänttäri
Kustantaja: Tammi (1974)
Lempeästi hullu arvio: ****+
Pitäisi ehkä antaa leffalle toinenkin mahdollisuus. Puolivälissä olin niin sekaisin siitä, kuka oli kukin ja tekemässä mitä, että homma jäi kesken. Sen verran pitkäveteinen tapaus kuitenkin oli, ettei lainkaan houkutellut tarttumaan kirjaan (joka on pölyttyneenä kirjahyllyn takanurkassa).
VastaaPoistaTekstisi perusteella kirjassa olisi aineksia vaikka mihin, ja aikakausi todellakin on kutkuttava, mutta luulenpa, että tämä tiiliskivi saa vielä odottaa vuoden jos toisenkin. Mutta en sittenkään vielä laita kiertoon.
Tuota, tuota. Aihe on kiinnostava mutta elokuva oli tylsyyden huipentuma.
VastaaPoista***varo juonipaljastuksia***
Joku mies polttaa tupakkaa. Monta miestä polttaa tupakkaa. Joku mies kävelee. Joku ehkä ottaa muutaman juoksuaskeleen. Kaikki polttavat tupakkaa.
***juonipaljastukset päättyvät tähän***
Hih! Arvelinkin, että tämä elokuva jakaa mielipiteitä.. No, onneksi elokuvateollisuus tuottaa elokuvia jokaiseen makuun ja vauhdin kaipuuseen.
VastaaPoistaItse viihdyin elokuvan parissa, mutta ei sitä toki voi toiminnalliseksi väittää. Toisaalta maailma on täynnä vauhdikkaita elokuvia, joita katsoessa minulle tulee aina uni.
Jos kaipaa räjähtävää toimintaa ja nopeaa juonenkuljetusta, kannattaa myös kirja jättää väliin.