Vuosikaudet lukulistalla ollut Axel Munthen
”Huvila meren rannalla” olisi vieläkin pelkkänä ajatuksena, ellei ystäväni
olisi pudottanut kirjaa postilaatikkoon. Näin Anacaprin vuori tuli Mooseksen
luo. Kirjan lukeminen viivästyi silti monta kertaa. Tunnelmaan päästäkseni
katselin netistä kuvia Villa San Michelestä ja kuvien innostamana riensin pihalle tekemään puutarhatöitä. Sitten aloitin kirjaa, mutta kesken
lukemisen tuli pakottava tarve perata kasvimaata. Sitten kirja käteen ja kuistille
lukemaan. Kuistin leveä kivikaide on kuin tehty ruukkuja varten, huomasin
ajattelevani, niitä mahtuisi tähän parikymmentä. Mitä kaikkea niihin
istuttaisi? Kirjan lukeminen keskeytyi taas kerran.
Ruotsalainen Munthe teki haaveista totta rakentamalla Caprille ihanan huvilan. Välimeren runsaus hämmästyttää tällaista minimalistista pohjoismaalaista ihmistä, mutta ehkä juuri siksi olemme
otollista lukijakuntaa. Yllättäen Munthen kirja on paljon muutakin.
Lääkärin ammatin harjoittaminen Pariisissa ja Roomassa vievät suuren osan kirjasta.
Munthen potilaat edustivat kahta ääripäätä: tylsyyteen kuolevaa eliittiä ja
kulkutauteihin kuolevaa köyhälistöä. Munthe luovi sujuvasti molemmissa
piireissä, mutta lähinnä hänen sydäntään olivat eläimet. En tiedä eläinsuojelun
historiasta, mutta luulen Munthen olleen yksi edelläkävijöistä. Hän puhuu
kauniisti erityisesti koirista, ja esimerkiksi kirjassa ”Hyvä, uskollinen,
altis - Koiria mestarikertojien kuvaamina” yksi luku on suoraan Munthen
kirjasta.
”Huvila meren rannalla” on sekoitus totta
ja tarua. Munthe kertoo aikakauden julkkiksista kuten Guy deMaupassantista. Myös Pariisissa oleskellut Albert Edelfelt mainitaan kirjassa
usein. Yritin etsiä Munthea paksusta Edelfeltin elämäkerrasta, mutta etsintä
tyssäsi henkilö-hakemiston puutteeseen. Munthen kirjoitustyyli on itseironinen ja
se on hyvä vastakohta hänen itserakkaudelleen. Suomennos on haastavaa, sillä
kirja vilisee sanoja ja lauseita useista kielistä, mutta niihin tottuu
nopeasti. Viimeisen luvun olisi voinut jättää pois, sillä se kertoo Munthen
unista. Mieluummin olisin lukenut Munthen kahdesta avioliitosta ja
suhteesta Ruotsin prinsessaan, mutta sitä varten täytyy tarttua Bengt
Jangfeldtin kirjaan ”Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle”.
Suosittelen tätä kirjaa, mutta varoitan: Munthen jälkeen huomaa istuvansa
pihalla rottinkituolissa ja miettivänsä, että kyllä tänne oikeastaan sopisi
muutama marmoripatsas seisomaan ja pari kanaa juoksentelemaan.
Kirjat pähkinänkuoressa
Nimi: Huvila meren rannalla
Kirjailija: Axel Munthe
Alkuperäinen nimi: Boken om San Michele (1929)
Suomentaja: J. A. Hollo
Kustantaja: WSOY (2004)
Mian arvio: ****
Nimi: Axel Munthe - Tie Caprin huvilalle
Tekijä: Bengt Jangfeldt
Kustantaja: WSOY (2010)
Mian arvio: lukulistalla
Nimi: Hyvä, uskollinen altis - Koiria mestarikertojien kuvaamina
Tekijä: Vappu Roos
Kustantaja: WSOY (1956)
Minullakin on merenrantahuvila ollut vuosia lukulistalla... milloinkohan joku ihana pudottaa sen minun postiluukusta alas? ;)
VastaaPoistaLöytyy kirhahyllystä, mutta miksiköhän en ole koskaan tähän kirjaan tarttunut? No, tämän arvion perusteella tilanne olisi syytä korjata. Pihalle mahtuisi vielä muutama ruukkukin.
VastaaPoistaTämä kirja on helppo unohtaa lukulistan pohjalle, sillä eihän se ole kovin ajankohtainen. Jos olisin tiennyt kuinka hyvä se on, olisin itsekin lukenut sen jo ajat sitten.
VastaaPoista