torstai 9. elokuuta 2012

Ripaus rottinkia


Vuosikaudet lukulistalla ollut Axel Munthen ”Huvila meren rannalla” olisi vieläkin pelkkänä ajatuksena, ellei ystäväni olisi pudottanut kirjaa postilaatikkoon. Näin Anacaprin vuori tuli Mooseksen luo. Kirjan lukeminen viivästyi silti monta kertaa. Tunnelmaan päästäkseni katselin netistä kuvia Villa San Michelestä ja kuvien innostamana riensin pihalle tekemään puutarhatöitä. Sitten aloitin kirjaa, mutta kesken lukemisen tuli pakottava tarve perata kasvimaata. Sitten kirja käteen ja kuistille lukemaan. Kuistin leveä kivikaide on kuin tehty ruukkuja varten, huomasin ajattelevani, niitä mahtuisi tähän parikymmentä. Mitä kaikkea niihin istuttaisi? Kirjan lukeminen keskeytyi taas kerran.
Ruotsalainen Munthe teki haaveista totta rakentamalla Caprille ihanan huvilan. Välimeren runsaus hämmästyttää tällaista minimalistista pohjoismaalaista ihmistä, mutta ehkä juuri siksi  olemme otollista lukijakuntaa.  Yllättäen Munthen kirja on paljon muutakin. Lääkärin ammatin harjoittaminen Pariisissa ja Roomassa vievät suuren osan kirjasta. Munthen potilaat edustivat kahta ääripäätä: tylsyyteen kuolevaa eliittiä ja kulkutauteihin kuolevaa köyhälistöä. Munthe luovi sujuvasti molemmissa piireissä, mutta lähinnä hänen sydäntään olivat eläimet. En tiedä eläinsuojelun historiasta, mutta luulen Munthen olleen yksi edelläkävijöistä. Hän puhuu kauniisti erityisesti koirista, ja esimerkiksi kirjassa ”Hyvä, uskollinen, altis - Koiria mestarikertojien kuvaamina” yksi luku on suoraan Munthen kirjasta.
”Huvila meren rannalla” on sekoitus totta ja tarua. Munthe kertoo aikakauden julkkiksista kuten Guy deMaupassantista. Myös Pariisissa oleskellut Albert Edelfelt mainitaan kirjassa usein. Yritin etsiä Munthea paksusta Edelfeltin elämäkerrasta, mutta etsintä tyssäsi henkilö-hakemiston puutteeseen. Munthen kirjoitustyyli on itseironinen ja se on hyvä vastakohta hänen itserakkaudelleen. Suomennos on haastavaa, sillä kirja vilisee sanoja ja lauseita useista kielistä, mutta niihin tottuu nopeasti. Viimeisen luvun olisi voinut jättää pois, sillä se kertoo Munthen unista. Mieluummin olisin lukenut Munthen kahdesta avioliitosta ja suhteesta Ruotsin prinsessaan, mutta sitä varten täytyy tarttua Bengt Jangfeldtin kirjaan ”Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle”.
Suosittelen tätä kirjaa, mutta varoitan: Munthen jälkeen huomaa istuvansa pihalla rottinkituolissa ja miettivänsä, että kyllä tänne oikeastaan sopisi muutama marmoripatsas seisomaan ja pari kanaa juoksentelemaan.
Kirjat pähkinänkuoressa
Nimi: Huvila meren rannalla
Kirjailija: Axel Munthe
Alkuperäinen nimi: Boken om San Michele (1929)
Suomentaja: J. A. Hollo
Kustantaja: WSOY (2004)
Mian arvio: ****

Nimi: Axel Munthe - Tie Caprin huvilalle
Tekijä: Bengt Jangfeldt
Kustantaja: WSOY (2010)
Mian arvio: lukulistalla



Nimi: Hyvä, uskollinen altis - Koiria mestarikertojien kuvaamina
Tekijä: Vappu Roos
Kustantaja: WSOY (1956)

3 kommenttia:

  1. Minullakin on merenrantahuvila ollut vuosia lukulistalla... milloinkohan joku ihana pudottaa sen minun postiluukusta alas? ;)

    VastaaPoista
  2. Löytyy kirhahyllystä, mutta miksiköhän en ole koskaan tähän kirjaan tarttunut? No, tämän arvion perusteella tilanne olisi syytä korjata. Pihalle mahtuisi vielä muutama ruukkukin.

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on helppo unohtaa lukulistan pohjalle, sillä eihän se ole kovin ajankohtainen. Jos olisin tiennyt kuinka hyvä se on, olisin itsekin lukenut sen jo ajat sitten.

    VastaaPoista