tiistai 14. elokuuta 2012

Kauneutta etsimässä


Kirjahullun 1980-luku sijoittuu lapsuuden ja nuoruuden rajamaille, ala-asteen ensimmäisestä luokasta lukion alkuvuosiin. Muistin sokkeloissa kirjekaverit, olkatoppaukset, c-kasetilta kuunneltu teinipoppi ja hajustetut pyyhekumit viihtyvät sulassa sovussa Kekkosen, Reaganin, Thatcherin, AIDSin, nälänhädän ja ydinsodan pelon kanssa.

Brittiläisen Alan Hollinghurstin Booker-palkittu The Line of Beauty sijoittuu hieman erilaiseen 1980-luvun todellisuuteen. Kirjassa seurataan nuoren homomiehen elämää Lontoon ylellisessä ja poliittisesti latautuneessa ilmapiirissä. Kaunosieluinen Oxfordin kasvatti Nick Guest asettuu rikkaan Feddenin perheen alivuokralaiseksi ja elää perheen kodissa neljä vuotta adoptiopojan tavoin. Nick palvoo perheen poikaa Tobya platonisesti ja etäältä, mutta ystävystyy erityisesti Tobyn siskon, mieleltään herkän Catherinen kanssa. Eletään vahvasti poliittista aikakautta. Margaret Thatcher on juuri astunut valtaan ja Feddenien perheen isä, bisneshenkinen Gerald, on ensimmäistä kauttaan parlamentissa konservatiivien edustajana. 

Päähenkilö Nick sukkuloi eri maailmojen välillä ikuisena tarkkailijana. Nick on ulkopuolinen monellakin tapaa: perhetaustaltaan, seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja ammatinvalintansa vuoksi.  Keskiluokkainen, homo kirjallisuudentutkija on outolintu ylempien luokkien yltäkylläisessä ja näennäisen suvaitsevaisessa maailmassa. Näissä piireissä raha ja tausta puhuvat, mutta rahasta, taustasta saati homoudesta ei silti sovi puhua ääneen.  

Kirja seuraa Nickin matkaa neljän poliittisesti tapahtumarikkaan vuoden ajan. Lukija pääsee kurkistamaan vallan kulissien taakse, tosin sivustakatsojan perspektiivistä. Poliittinen elämä ei kiinnosta kauneutta ja rakkautta ahnaasti etsivää Nickiä, mutta edes Nick ei voi sulkea silmiään kaikelta siltä mitä ympärillä tapahtuu. Lukijalle välittyy kuva rahanahneesta aikakaudesta, jota hallitsee yksi hahmo: Margaret Thatcher. Poliittinen eliitti vaalii rautarouvan jokaista sanaa kuin kultakimpaletta ja on valmis tekemään uhrauksia varmistaakseen edes pienen hetken auringossa Thatcherin rinnalla. Maggie on aikakauden todellinen mehiläiskuningatar.

Poliittisten teemojen lisäksi Hollinghurst kuvaa varsin kiinnostavasti 1980-luvun alun homokulttuuria, jota leimaa seksuaalinen huolettomuus, hillittömyys ja salailun periaate. Kirjan edetessä homoyhteisöä vaivaavasta epätyypillisestä ”flunssasta” kuoriutuu AIDS, tuo varomattomia vaaniva ja luokkaeroista viis veisaava kirous. Samanaikaisesti homoyhteisö astuu ulos yhteiskunnan sille luomasta kaapista valtavirtaan ja seksuaalisen enemmistön suurennuslasin alle.

Alan Hollinghurstin kirjoja ei ole valitettavasti toistaiseksi suomennettu. Hollinghurstin uusin teos, vuonna 2011 ilmestynyt The Stranger’s Child odottaa jo kirjahyllyssä sopivaa hetkeä. Odotukset ovat korkealla, koska The Line of Beauty oli ainakin kerrassaan hieno lukukokemus. 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: The Line of Beauty
Kirjailija: Alan Hollinghurst
Kustantaja: Picador Books (2004)

Lempeästi hullu arvio: *****

2 kommenttia:

  1. Taas yksi kirja lukulistalle!

    Mikä siinä brittiläisyydessä oikein on, että se niin kiehtoo. Kävelin monta vuotta öljykangastakki päällä ja yhden tai kahden bullterrierin kanssa ympäri Turun Kupittaan puistoa ja kuvittelin olevani Englannissa. Erityisesti sumuiset aamut sopivat siihen harrastukseen. Niin, ja 1980-luvulla leikkasin kesätyöntekijänä saman puiston nurmikoita!

    VastaaPoista
  2. Ehkä brittiläisyys on jotenkin sopivan tuttua ja vierasta samaan aikaan? Itselläni on todellinen anglosaksinen vaihde päällä, kun Britanniaa on sivuttu viime aikoina melkein kaikissa lukemissani kirjoissa. Kesäkin on ollut sopivan englantilainen. Lisää teetä ja marmeladia, kiitos!

    VastaaPoista