Tähän, kuten moniin muihinkin huippukiinnostaviin kysymyksiin vastaavat taloustieteilijät, joilla on pääsy suuriin tietokantoihin, taito jäsentää ja analysoida tätä dataa, ja ennen kaikkea kyky kysyä oleellisia kysymyksiä.
Tätä hauskaa genreä edustavia kirjoja hyllyssäni ovat Steven D. Levittin ja Stephen J. Dumbnerin kirjat "Freakonomics" ja "Superfreakonomics", sekä Tim Harfordin "The Undercover Economist". Näistä ensimmäinen ja paras (Freakonomics) käsittelee mm. sellaisia kysymyksiä kuin mitä yhteistä on opettajilla ja sumopainijoilla, miksi kiinteistövälittäjät saavat omista taloistaan paremman hinnan kuin muista myymistään taloista, ja voiko etunimi vaikuttaa siihen, miten menestyy elämässä.
Hyvin moni asia liittyy insentiiveihin eli kannustimiin: siihen, mistä ihmiset motivoituvat toimimaan tietyllä tavoin. Työelämässä insentiivejä ovat palkan lisäksi kiinnostavat työtehtävät, positiivinen palaute, hyvä työilmapiiri, optiot, autoetu, kuntosalikortti, jne. Koululaisia voidaan innostaa opiskelemaan esimerkiksi rahan, kehujen tai tulevan opiskelupaikan avulla. Nämä toimivat eri ihmisillä eri tavoin, mutta taloustieteen keinoin voidaan todeta mikä toimii suurissa ihmisjoukoissa.
"Freakonomics"-kirjassa todistetaan, että lapset perheissä, joissa on paljon kirjoja, pärjäävät koulussa paremmin kuin ne, joiden perheissä ei ole kirjoja. (Yli 20000 lasta seurattiin ja testattiin tarhasta viidenteen luokkaan saakka. Toki materiaali on amerikkalaista, eikä suoraan verrannollista Suomeen, jossa lähtökohdat kouluelämään ovat paljon tasaväkisemmät.) Ikävä kyllä korrelaatio ei kuitenkaan tule kirjojen lukemisesta, vaan niiden omistamisesta: varakkaat, koulutetut vanhemmat ostavat lapsilleen kirjoja, ja tarjoavat muutenkin paremman kasvualustan kouluelämään.
Otsikon kysymykseen puolestaan vastaa Harvardin ekonomisti Roland Fryer Jr. (Timen artikkeli). Koululaisille tarjottiin erilaisia rahallisia kannustimia opiskeluun, mutta joistakin oli suoranaista haittaa koulumenestykselle, kun taas toisista oli selkeästi hyötyä. Lopputulema tässä on se, että tärkeintä on opettaa jo pieniä koululaisia lukemaan kirjoja (kannustin voi olla hyvinkin pieni).
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Steven D. Levitt & Stephen J. Dubner
Kirja: Freakonomics
Kustantaja: William Morrow (2005)
Asteriinan arvio: ****+
(Vastauksia ylläoleviin makupaloihin kommenteissa.)
Q: Mitä yhteistä on opettajilla ja sumopainijoilla?
VastaaPoistaA: Molemmat huijaavat silloin, kun se on heille eduksi. Opettajat todistetusti korjailivat oppilaidensa koetuloksia säilyttääkseen koulunsa aseman ja rahoituksen (ja oman työpaikkansa). Datan perusteella on aihetta väittää, että sumopainijat häviävät otteluita tahallaan tilanteessa, jossa heillä itsellään ei ole turnauksessa hävittävää.
Q: Miksi kiinteistövälittäjät saavat omista taloistaan paremman hinnan kuin muista myymistään taloista?
A: Tutkimuksen mukaan kiinteistönvälittäjät pitävät omia talojaan pidempään markkinoilla, ja saavat keskimäärin 3 % paremman hinnan kuin myydessään muiden taloja. Jos talon myyntihinta on 300000 $, tämä osuus omasta talosta on 10000 $, ja toisen talosta (komission ollessa 6 %) 150 $. Kannattaako tuon sadanviidenkympin eteen tehdä paljon lisätyötä? Selvästikään ei.
Q: Voiko etunimi vaikuttaa siihen, miten menestyy elämässä?
A: Kyllä. Varakkaat valkoihoiset vanhemmat antavat lapsilleen aivan toisenlaisia nimiä kuin köyhät mustaihoiset (Amy vs. Precious; Connor vs. DeShawn), ja tämä vaikuttaa näiden myöhempään menestymiseen elämässä - ei nimen itsensä vuoksi, vaan vanhempien tarjoamien lähtökohtien vuoksi. Nimen voi toki muuttaa myöhemmin jos haluaa, ja tämä saattaakin vaikuttaa positiivisesti menestymiseen: edelleenkään ei nimen vuoksi, vaan suuren menestymisen motivaation vuoksi.
Edelleen hieman pettyneenä siihen, ettei insentiivi ole mikään uusi sijamuoto, täytyy todeta, että yleistajuisesti ja vetävästi kirjoitetut kirjat miltä tahansa suljetulta alalta ovat hyvää luettavaa. Suljetuilla aloilla tarkoitan sellaisia (tieteen)aloja, jotka yleensä keskustelevat vain omassa piirissään.
VastaaPoistaSumopainin entisenä ystävänä minua häiritsee tahallaan häviäminen, varsinkin kun viime vuonna paljastui vedonlyöntiskandaali. Siinäpä insentiiviä kerrakseen, kun ottelut ovat olleet ennalta sovittuja.
Tieteen popularisoiminen on kannatettavaa. Itse koitan pitää aivojani vetreänä lukemalla tähtitieteestä kirjoitettuja yleistajuisia kirjoja. On hauskaa, kun edes pienen hetken ymmärtää jotain kvanttifysiikasta, kosmologiasta, mustista aukoista tai Higgsin bosoneista. Mutta älkää pyytäkö minua selittämään näitä ilmiöitä. Siihen en pysty. Ellen lunttaa.
VastaaPoistaLuin juuri tuon Timen artikkelin, ja vaikka kannustankin kannustamista, niin koululaisille koulunkäynnistä maksaminen tuntuu jotenkin huonolta idealta.
VastaaPoistaTämä lukemaan patistaminen saa minut aina virnuilemaan, kun muistan oman kohtaloni.. Äitini joutui joskus lähinnä patistamaan minua tekemään muutakin kuin lukemaan :)
VastaaPoistaTäälläkin tunnustautuu yksi yleistajuisista tähtitieteen teoksista kiinnostunut. Liityin URSAan saadakseni edes jotain järkevää luettavaa postissa :)
Teresita, myös minä olen kuullut äidiltäni joskus samantyyppisiä kommentteja. Tosin äidilläni ei ole paljon varaa huomautella aiheesta, koska on lukutoukka itsekin. Minäkin liityin URSAan vähän samasta syystä. Tähdet ja avaruus -lehden lukeminen on aivojumppaa parhaimmillaan. Kyllä siitä aina jotain ymmärtää. Ehkä.
VastaaPoistaJoensuun kouluissa kaksi eniten keskiarvoaan nostavaa ysiluokkalaista saa upouuden skootterin. Useat tahot tahtovat motivoida yhdeksännen luokan aloittavia nuoria nostamaan keskiarvoaan. (IS 4.5.2011)
VastaaPoistaEntä jos keskiarvo hipoo jo kymppiä?
Skootterikannustin on hieman epäreilu, koska eniten keskiarvoaan pystyy nostamaan sellainen, jolla on alunalkaen heikko keskiarvo.
VastaaPoistaNiillä, joilla keskiarvo hipoo kymppiä, on jo motivaatio kohdallaan. Todennäköisesti heillä on sisäisiä kannustimia, eivätkä he kaipaa ulkoisia insentiivejä (tai sitten heitä on jo kannustettu isolla rahalla tosi tehokkaasti).
Tässä on yksi kasvatuskeskustelun aihe (lisää), ja meillä on jo kiivaasti pohdittu miten koululaisiamme kannustetaan opiskelemaan. Jahka nuo nyt kouluun ennättävät, 4 ja 6 vuoden kuluttua... Eikä sitä vielä voi tietää missä asioissa lapset tarvitsevat lisäkannustusta, tai millainen kannustin sitten on aikanaan sopiva.
Joka tapauksessa minun mielestäni koulunkäynti ja opiskelu on koululaisen työtä, ja hyvästä työstä tulee palkita, tavalla tai toisella.
Mutta tässähän palkitaan (aikaisemmasta) huonosta työstä, sillä huonoa keskiarvoa on helpompi nostaa kuin hyvää keskiarvoa.
VastaaPoistaKoulunkäynti on koululaisen työtä, mutta se on myös oikeus, jota suurella osalla maailman lapsista ei ole. Monilla lapsilla on ankeampaa työtä kuin meidän tylsä koulunkäyntimme. Minun mielestäni koulunkäynnistä maksaminen vääristää maailmankuvaa.
Enkä tarkoita, etteivätkö vanhemmat voisi kannustaa ja palkita, sehän on vanhempien tehtävä. Hyvillä oppilailla voi olla motivaatio kohdallaan jo senkin takia, että heidät on opetettu katsomaan elämässä vähän pidemmälle kuin ensi viikonloppuun.