KORJAUS: Löysimme Viirun puuhakirjasta myös ohjeen "kas näin perustetaan nuijapäille akvaario". Kävimme koko perhe hakemassa lähimetsän tulvivasta ojasta tätä ihmeellistä hyytelöä. Kas näin jouduimme ojasta allikkoon, sillä sammakko on rauhoitettu. Sammakonkutu palautetaan takaisin kotiojaan.
Pidän Viirun puuhakirjan vuoden kiertoa seuraavasta rakenteesta, mutta sisältö ei ole joka kuukausi yhtä hohdokasta kuin edellä kuvattu nuijan ja tosinuijan kasvattaminen. Munakotelon kennoista tai vessapaperin hylsyistä askarteleminen kuulostaa vähän tylsältä, joskin vessapaperin hylsyjä minulla olisi kassillinen. Keräsin niitä puutarhakasvien esikasvattamista varten. Kas näin: laitetaan pahviputken pohjalle sanomalehtipaperitollo, päälle multaa ja siemenet ja koko komeus isketään kukkapenkkiin kun aika on oikea. Ja se ajan oikeellisuushan selviää vetämällä housut kinttuihin ja istumalla maahan, kuten Lempeästi hullu kirjoitti kohdassa ”Puutarhaa pitkäperjantaina”.
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Eva-Lena Larsson ja Kennert Danielsson
Kirja: Viirun puuhakirja
Kustantaja: Tammi (2005)
Mian arvio: ***
Hmmm, Viiru unohti kertoa, että sammakot (kutuineen) ovat rauhoitettuja.
VastaaPoistaOjasta allikkoon!
VastaaPoistaKävi kyllä mielessä, pitäisikö asia tarkistaa. Alkuperäinen kirja on ruotsalainen, joten ajattelin sitten, että samat säännöt pätevät täälläkin.
Sammakon alut pääsevät kyllä ennemmin tai myöhemmin takaisin kotiojaan. Todennäköisesti ennemmin.
Ei me kerrota!
VastaaPoistaTämä on mainio kirja! Meillä on tehty tämän kirjan innoittamana ainakin kauppa, jossa myytiin lihapullia (=käpyjä) ja muita herkkuja. Ja nyt on ollut kovasti toiveissa tehdä vesimylly. Ans kattoo, onnistuuko.
VastaaPoistaViirut ja Pesoset ovat hauskoja. Myös elokuvia voi suositella lämpimästi.
Ja mitä tulee sammakonkutuun, olen itsekin lapsena kerännyt sitä lasipurkkiin. Olikohan se jo silloin kiellettyä..
Silloin kun me olimme lapsia, ei mikään ollut kiellettyä. Ah, ihana 1970-luku!
VastaaPoista