Mona Lisan viikset

Kun Marcel Duchamp teki uuden version Leonardo da Vincin kuuluisasta taulusta, paitsi että maalasi Mona Lisalle viikset, kyseessä ei ole kopio vaan jäljitelmä, pastissi, joka osoittaa arvostusta tai ironiaa alkuperäistä työtä kohtaan.  Duchamp ja da Vinci ovat taiteilijoita, mutta taitavimmatkin taideväärentäjät ovat vain  käsityöläisiä, joilta puuttuu luovuus. Jäljellä on vain alkuperäisen työn orjallinen kopioiminen.

Kiinnostuin taideväärennöksistä luettuani lehdestä taidetutkija Pauliina Laitinen-Laihon räväkän haastattelun, jonka mukaan Suomi on taideväärentäjien paratiisi, joten luin Laitinen-Laihon taideväärennöksistä tekemän kirjan.

Taideväärennöksiin tosiaan liittyy paljon asiaa alkaen väärennöksen määrittelystä ja taidebisneksen psykologiasta ja päättyen väärennösten paljastamiseen. Keinoja vanhentaa tauluja on paljon, keinoja paljastaa on enemmän. Silti maailmassa on paljon väärennöksiä, jotka eivät koskaan paljastu. Niitä on sekä yksityisessä omistuksessa että museoissa. Maailmassa, varsinkin taidemaailmassa, liikkuu myös paljon huhuja.

Jännittävästä aiheesta huolimatta Taideväärennökset-kirja osoittautui pieneksi pettymykseksi. Aineistona on ollut noin sata lehtiartikkelia ja kirjaa. Laitinen-Laihon kirja on tilkkutäkki tästä materiaalista. Vaikka hän kertoo sujuvasti jänniä juttuja (jotka on lukenut tai kuullut muualta), niin kirjasta puuttuu yhtenäinen tyyli. On pala sieltä ja pala täältä, mikä tekee lukemisesta ärsyttävää. Samalla alkaa miettiä sitä, että jos kyseinen kirja olisi taideteos, niin olisiko se kopio vai jäljitelmä.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Taideväärennökset

Tekijä: Pauliina Laitinen-Laiho

Kustantaja: WSOY (2004)

Mian arvio: **