Pelotti ja oksetti. Aallot hakkasivat ruotsinlaivaa jossain Utön eteläpuolella. Olin merisairas ensimmäistä kertaa elämässäni. Muu perhe nukkui sikeästi, minä lähdin tax free –kauppaan, jossa olin nähnyt pokkarihyllyn. Humalaiset juhlijat hoipertelivat pitkin laivan käytäviä, mutta minä voin pahemmin. Mikä tahansa kirja kävisi, ja olin jo ottamassa Reijo Mäen ties kuinka monetta Vares-kirjaa, kun huomasin ruotsalaisen Jens Lapiduksen esikoisteoksen Rahalla saa.
Lapidus on juristi, joka alkoi kirjoittaa dekkarisarjaa Tukholman yöelämästä, jossa ruotsalainen yläluokka ja ulkomaalainen alamaailma kohtaavat. Lapiduksen kirjoja on kuvattu termillä Stockholm noir ja sitä on verrattu amerikkalaisen James Ellroyn kovaksikeitettyyn tyyliin. Minulle tuli pikemminkin mieleen Bret Easton Ellisin American Psycho, jossa 1980-luvun jupit puhuivat merkkivaatteista.
Kun muutin Turusta Helsinkiin, ihmettelin kuinka suuri ja hieno Helsinki on. Päivä Tukholmassa sai minut ihmettelemään, että se on vielä suurempi ja hienompi. Liikuimme sattumalta kirjassa kuvatussa Östermalmin kaupunginosassa. Nauratti kun Lapiduksen kirjassa Tukholman snobit haikailivat Lontooseen, siellä kun on niin suurta ja hienoa.
Lapiduksella riittää juttua, kun hän punoo 500 sivua verkkoa, jolla saa kirjan kolme erilaista päähenkilöä lopulta kohtaamaan toisensa. Sadalla viimeisellä sivulla tapahtuu jotain, joka lopulta onkin vain alkusoittoa dekkarisarjan toiselle tai kolmannelle osalle. 600 sivun alkuruoka on liian pitkä minun makuuni, mutta ymmärrän miksi kirja on ollut menestys varsinkin Ruotsissa. Yhteiskuntaluokkien sekoittaminen on herkullista, mutta jossain vaiheessa pitäisi päästä myös varsinaiseen asiaan.
Kirjailija: Jens Lapidus
Nimi: Rahalla saa
Alkuperäinen nimi: Snabba cash (2006)
Suomentaja: Anu Koivunen
Kustantaja: Like (2008, 2011)
Mian arvio: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti