Liza Marklund on luonut Annika Bengtzonin ympärille kokonaisen maailman. Koko sarjassa minua on ihastuttanut sellaiset seikat, kun että seuraava kirja kertookin menneestä elämänvaiheesta eikä tulevasta, kuten kronologisesti kuuluisi, tai että seuraava kirja jatkuu heti siitä, mihin edellinen jännittävä kirja loppui. Annika Bengtzon on toimittaja joka setvii rikoksia. Marklund kuvaa hyvin iltapäivälehden raadollista toimittamista (kuten Juha Numminen omissa dekkareissaan) ja uusimmassa kirjassa tulee esille sosiaalisen median nousu paperilehden vierelle ja ohikin.
Marklund on taitava tehdessään Annika Bengtzonista ja hänen sukulaisistaan ja tuttavistaan ärsyttäviä henkilöitä. Ihmisten alhaiset ominaisuudet vilahtavat sivulauseissa eivätkä päästä tarkkaa lukijaa helpolla. Kuten jossain kirjoitin, luen näitä kirjoja Annika Bengtzonista huolimatta. Marklund on armollisempi rosvoja kohtaan. Näin kompleksisen henkilögallerian jälkeen minua nolottaa, että annoin muutama päivä sitten Risto Isomäen seikkailukirjalle neljä tähteä, mutta kuten sanottu, sen ansiot olivat muualla.
Marklundin ansiot kirjoittajana ovat niin selvät, että ne alkavat kääntyä itseään vastaan kuten Patricia Cornwellilla. Ei enää mitään uutta. Edellisessä kirjassa Marklund siirsi tapahtumia Tukholmasta Espanjan Aurinkorannikolle ja tässä kirjassa Keniaan. Mieleen tulee, että menestyskirjailija on lomaillut kyseisissä paikoissa ja maustaa omia kirjoja eksotiikalla. Loppusanoissa Marklund toteaa, että ”vaikka teen lähes naurettavan laajaa taustatutkimusta” (humble brag!), kyseessä on fiktiivinen romaani. Kyllä taustatutkimukset näkyvät monien muidenkin romaaneissa.
Minä jos joku suon kirjailijoille menestystä, sillä rakastan hyviä tarinoita. Marklundille sitä menestystä on kertynyt ihan aiheesta, mutta nyt alkaa näkyä jonkinlaista leipääntymistä ja rahastamista, jota kirjan kannessa hehkutettiin ”yhteistyönä amerikkalaisen dekkarilegenda James Pattersonin kanssa”. Olisiko tauko paikallaan, sen tietää vain Marklund itse. Minä ainakin aion pitää taukoa Marklundin kirjoista.
Nimi: Panttivanki
Kirjailija: Liza Marklund
Alkuperäinen nimi: Du gamla, du fria
Suomentajat: Päivi Kivelä ja Kari Koski
Kustantaja: Otava (2011)
Mian arvio: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti