Kannattaisi kuitenkin vähempää enemmän kiinnostaa, oman maan historia nimittäin, sillä elämme sen keskellä. 1809 Suomi siirtyi Ruotsin alaisuudesta Venäjän alaisuuteen. Venäjä oli vallannut Suomen Viaporin (Suomenlinnan) takia ja uusi pääkaupunki Helsinki rakennettiin sen viereen. Viapori oli Itämeren laivaston tärkeä tukikohta. Tähän kaikkeen liittyy sotii ja rauhoi ja karttoi ja sitten oli Porvoon valtiopäivät. Venäjän nuori ja komea keisari Aleksanteri I tuli paikalle kun Suomen säädyt kokoontuivat vannomaan uskollisuutta uudelle hallitsijalle. Tästä se Waltarin kirja kertoo.
Kirjaa lukiessani ajattelin monta kertaa, miten hyvin se kuvaa nykypäivän kuninkaallisten vierailuja. Että jaksaa kuunnella ja hymyillä. Ei ole niin mitätöntä ihmistä, jota roolinsa hyvin suorittava kuninkaallinen näyttelijä ei haluaisi hurmata. Waltari kuvaa hienosti Aleksanterin ajatuksia hänen tehdessään vaikutusta uusiin alamaisiinsa. Waltari kuvaa hyvin myös nuoren tytön heräävää tietoisuutta omasta kauneudestaan ja sen suomasta vallasta, jonka rajat tulevat aamun valjettua nopeasti vastaan. Suomi-neidon yhden yön suhde oli tärkeämpi ihailun kohteelle kuin ihailijalle.
Identiteetin rakennusaineet: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.
Itämerellisyyden merkit: Itämeri kansainvälisen politiikan näyttämönä.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Tanssi yli hautojen
Kirjailija: Mika Waltari
Kustantaja: WSOY (1944)
Mian arvio: *** 1/2
Mielenkintoinen valinta! Tällä kirjalla on jotenkin kauhean merkillinen nimi, joka on jäänyt itselläkin mieleen, vaikken ole kirjaa koskaan lukenutkaan. Nimessä on jotain pahaenteisen kepeää.
VastaaPoistaKirjasta on tehty myös elokuvaversio, jossa seikkailee kaikkien ensirakastajien isä, kirkasotsainen Leif Wager. Elokuvasta ei jäänyt paljoakaan mieleen, mutta ehkä kirja toimii paremmin.
En ole tätä kirjaa lukenut, ja muutenkin Waltari-tietoisuuteni on aivan häpeällisen heikkoa. Ehkä minun pitää jäädä itämeren-kierroksella kyydistä jo ensimmäisen etapin jälkeen, koska Myrskyluodon Maija on vielä kesken, ja Waltariakin pitäisi lukea. Taidan tulla hieman hitaammin sitten perässä.
VastaaPoistaKirjoitit kirjasta hauskan kuvauksen, joten tekee mieli tarttua siihen. Silti olen hieman pettynyt siihen, että sekä kirjan että elokuvan nimen (ja Leif Wagerin) perusteella syntynyt mielikuvani ei pidä paikkaansa, eikä kyseessä olekaan maalaisromanttinen keskikesän kuvaus.
Itämeri-matka on kieltämättä haastava. Olen pähkäillyt seuraavan etapin kanssa ja aloitinkin jo yhden opuksen, mutten tiedä saanko luettua sitä loppuun.. Mutta tätä kierrosta voi tehdä juuri niin kauan kuin haluaa. Ja matkaan voi hypätä keskeltäkin tai poistua kesken kaiken.
VastaaPoistaWaltaria pitää lukea lisää. Olen aloittanut monta Waltaria, mutta jostain syystä ne tahtovat jäädä kesken. En tiedä miksi. Pitänee katsoa itseään peiliin.
Lempeästi hullu kirjoitti: Olen pähkäillyt seuraavan etapin kanssa ja aloitinkin jo yhden opuksen, mutten tiedä saanko luettua sitä loppuun..
VastaaPoistaTuohan oli on kuvaus minun viikonlopustani. Aloitin Vladimir Nabokovin "Silmän" = venäläistä kirjallisuutta, mitta Itämeren kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. No katsotaan.
Tämä nojatuolista käsin tapahtuva kulttuurimatkailu ei ole helpoimmasta päästä.
VastaaPoista