LA edestä ja LA takaa

Kirjoitin urheilijaelämäkerroista tekstissä "Mummoilua", ja innostuin kaikesta huolimatta tarttumaan uuteen tällaiseen. Viime vuosina on aivan liian monta kertaa, aivan liian lähellä ja aivan liian tuhoisin seurauksin vieraillut läheisteni elämässä kutsumattomana vieraana syöpä. Silloin kun on vaikeaa ja etsitään toivoa paranemiseen, on yksi nimi ylitse muiden: Lance Armstrong. Tuo mahdottomasta sairaudesta (kivessyöpä, etäpesäkkeitä keuhkoissa ja aivoissa) selvinnyt pyöräilijä, josta sen jälkeen tuli lajissaan legenda! Tällaisella ihmisellä on varmasti paljon sanottavaa ja annettavaa muille!

Armstrong on kirjoittanut kaksi omaelämäkertaa (Sally Jenkinsin kanssa): "It's Not About the Bike: My Journey Back to Life" (2000) ja "Every Second Counts" (2003). Näiden lisäksi hänestä on kirjoitettu lukuisia kirjoja, mm. toimittaja Daniel Coylen "Lance Armstrong's War: One Man's Battle Against Fate, Fame, Love, Death, Scandal, and a Few Other Rivals on the Road to the Tour De France" (2005) Armstrongin ja tämän vastustajien kisoista vuonna 2004, jolloin Armstrong yritti voittaa historiallisen kuudennen kerran Ranskan ympäriajot.

Tartuin ensimmäiseksi kirjoista viimeisimpään (ja objektiivisimpaan, ajattelin). Daniel Coyle kertoo ympäriajojen salat ja kaivaa kilpailijoiden kaapeista luurangot. Kirja on hauska, helppolukuinen ja koukuttava, kuin skandaalilehti, jota ei malta laskea käsistään. Kirjan parasta antia ovat osiot, joissa kerrotaan tästä eksoottisesta lajista ja sen kilpailijoista: kauden ensimmäisissä kisoissa kilpailijat nipistelevät toisiaan muka vahingossa, mutta tarkistavat näin toistensa rasvaprosentin; pyöräily on joukkueurheilua ja jokaisessa joukkueessa on yksi tähti, jolle pedataan voittoa ja muut ovat tämän "orjia", avustajia, joista kukin erikoistunut johonkin osa-alueeseen kuten jyrkkiin ylämäkiin, sprinttiin tai aika-ajoon; huippu-urheilijat eivät tee muuta kuin treenaavat, syövät ja nukkuvat, joten tällaisen kanssa eläminen on paljolti kuin taaperon hoitamista.

Coylen kirja oli niin hauska ja antoi kilpailijoista niin kiinnostavan kuvan, että halusin seuraavaksi tutustua vielä paremmin Armstrongiin, joka on Coylen mukaan käsittämätön luonnonlahjakkuus, valtavan vaativa (kaikkia kohtaan) ja melko häikäilemätönkin. Halusin myös tietää mitä Armstrong itse vastaa jatkuviin doping-syytöksiin.


Siispä vuorossa oli hänen ensimmäinen omaelämäkertansa, jossa hän kertoo nuoruudestaan, haaveistaan, treenaamisestaan ja syövästään, sekä siitä paranemisesta ja sen jälkeisistä huippuhetkistä. Hän kasvoi ilman isää pikkukaupungissa ja huomasi koulupoikana olevansa hyvä kestävyysurheilija. Hän juoksi ja ui kilpaa, ja osallistuttuaan kylmiltään ensimmäiseen triathloniinsa, voitti sen reilusti. Hän innostui lajista ja alkoi saada rahaa myös pyöräkisoissa. Ja siitä se lähti. Varsinaisen koulutuksensa Armstrong sai ajaessaan kilpaa Keski-Euroopassa, osaamatta kieltä, tuntematta tapoja, tunnistamatta ruokia. Nöyrtyminen voittajasta tukijoukkoihin antoi lisäpuhtia kisaamiseen ja teki Armstrongista entistäkin vahvemman. Kunnes hän törmäsi kaikkein kovimpaan vastustajaansa, syöpään.

Armstrong kuvaa hyvin tarkasti elämänsä vaikeita asioita, saamme tietää hänen käyttämänsä syöpälääkkeet ja niiden sivuvaikutukset, samoin kuin miltä tuntuu kun oma joukkue ei enää huoli häntä joukkoonsa, kun hän vaimonsa kanssa läpikäy lapsettomuushoitoja tai kun yleisö vihaa häntä (omien sanojensa mukaan väärien) doping-syytösten vuoksi. Välillä yksityiskohtaisuus on hieman puuduttavaa, mutta kiinnostavimmillaan Armstrong on kertoessaan Ranskan ympäriajoista, ja tästä hän kertoo vetävästi ja hauskasti.

Arvostan intohimoisia ja määrätietoisia ihmisiä, ja Armstrong kuuluu näiden huippuihin. Hän on myös pikkutarkka jääräpää, vaativa ja äreä, äärimmäisen keskittynyt ja itsekäs. Mutta ilman näitä ominaisuuksia ei tulla maailman parhaaksi missään lajissa, ja Armstrong on paitsi lahjakas, myös hurjan kova harjoittelija. Hän testasi neljän tunnin vuoristo-osuuden etukäteen sateessa, mutta ei kokenut vielä ymmärtävänsä etappia tarpeeksi hyvin, ja nousi sen heti perään uudelleen. Tinkimättömyydestään ja sisukkuudestaan huolimatta hän ei koe voittaneensa syöpää, koska sitä ei voiteta. Hän on selvinnyt siitä. Hän sanoo, että jos hänen pitäisi valita syövän ja Ranskan ympäriajojen voiton välillä, hän valitsisi syövän. Koska ilman sitä hän ei olisi oppinut suunnittelemaan elämäänsä, selviämään häviön kanssa, olemaan välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat - ja ilman näitä hän ei olisi voinut voittaa yhtäkään Ranskan ympäriajoa, saati useita peräjälkeen.

Armstrongin elämänasenne ja tavoitteellisuus on ihailtavaa. Kirjallisia ansioita tällä teoksella ei ole, mutta se tarjoaa viihdettä ja inspiraatiota. Ei kuitenkaan niin paljoa, että haluaisin lukea hänen toisen omaelämäkertansa, ainakaan heti.

Kirjat pähkinänkuoressa

Nimi: Lance Armstrong's War: One Man's Battle Against Fate, Fame, Love, Death, Scandal, and a Few Other Rivals on the Road to the Tour De France
Kirjailija: Daniel Coyle
Kustantaja: Harper Collins (2005)
Asteriinan arvio: **½

Nimi: It's Not About the Bike: My Journey Back to Life
Kirjailijat: Lance Armstrong & Sally Jenkins
Kustantaja: Putnam (2000)
Asteriinan arvio: *½