Kirjahullu päätti aloittaa itämerellisen matkansa kevyesti ja kaivoi muististaan vaikutelmia joskus taannoin lukemastaan ahvenanmaalaisesta saaristokuvauksesta. Anni Blomqvistin klassikkosaaga Myrskyluodon Maija on määrittänyt populaaria näkemystä menneen ajan saaristolaisuudesta jo neljän vuosikymmenen ajan. Monet muistavat Åke Lindmanin samannimisen tv-sarjan tai ainakin sarjan tunnusmusiikin, jonka tuntee varmasti jokainen suomalainen Sibeliuksen Finlandian ohella. Tunnelmakuvat tuulimyllyn pyörivistä siivistä ja yksinään tuulisella kalliolla seisovasta naisesta kumpuavat esiin musiikin mukana. Edessäni seisoo saariston Maija musta liina päässään ottamassa vastaan sen mitä meri antaa.
Entä kirja? Myrskyluodon Maija on kokoomateos, joka sisältää kolme ensimmäistä Blomqvistin kirjaa. Kirja on vähäeleinen ja omalla tavallaan lämminkin kuvaus menneen ajan karusta saaristolaisuudesta ja elämäntavasta, jota ei enää ole. Elämä on yksinkertaista, vaativaa ja raskasta pakerrusta luonnon armoilla ja sitä kunnioittaen. Työtä tehdään nöyrästi ja päivät täyttyvät arkisista askareista. Merellinen elämä ei päästä helpolla ja meri vaatii uhrinsa. Kuolema vaanii saaristolaisia meren aalloissa ja tuulen kohinassa. Elämänlanka on ohueksi punottu. Aherruksen ja vastoinkäymisten väliin mahtuu toki iloa ja onneakin. Maijan onni elää pienissä asioissa: lapsenhymyssä, haahkanmunissa, omatekoisessa juustossa ja kahvinpuruissa.
Blomqvistin kirja on paitsi saaristolaiskuvaus, myös erään avioliiton tarina. Jannen ja Maijan suhde hämmentää vapauteen tottunutta nykyihmistä. Kun Maija ja Janne solmivat avioliittonsa, Maija tietää viettävänsä loppuelämänsä Jannen vierellä tuli vastaan mitä hyvänsä. Suhdetta määrittelee kyseenalaistamaton puolisoiden välinen keskinäinen kunnioitus. Maija ja Janne jakavat elämänsä kirjaimellisesti ja aina. Maija ei tiedä mikä häntä odottaa vihille mentyään, mutta ei hänen tarvitsekaan. Elämä opettaa. Ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Jumala antaa ja ottaa.
 |
| Anni Blomqvist |
Henkilönä Blomqvistin Maija on kuin tuulten kovaksi pieksemä saaristolaismänty, joka ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se annetaan turhia valittamatta. Maija on ulkokuoreltaan stoalainen, mutta sisällä kuohuu vaahtopäitä ja hämmennyksen aaltoja. Saaristolaisten tapana ei ole kuitenkaan valittaa tai kysellä turhia. Ei ainakaan ääneen. Nykyään saa sentään huutaa, jos elämä kohtelee kaltoin, mutta Maija ei räyhää, ei rähjää eikä juuri itkeskele paitsi ehkä itsekseen. Heikkoutta tai epätoivoa ei sovi näyttää muille.
Koko ikänsä Ahvenanmaan saaristossa asunut Anni Blomqvist kirjoitti viisiosaisen kirjasarjansa surutyönään menetettyään ensin miehensä ja myöhemmin poikansa merelle. Maijan ja Jannen elämä perustuu Blomqvistin omakohtaisiin kokemuksiin ja hänen sukulaistensa elämään. Tuottelias Blomqvist osallistui kirjailijan uransa ohella myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään kirjoittamalla mm. kolumneja ja uutisia.
Maijan identiteetin rakennusaineet: itsehillintä, arjen onni, jumalanpelko, yksinäisyys, yhteisöllisyys, peräänantamattomuus, elämän ja luonnon kunnioitus, nöyryys
Itämerellisyyden merkit: jatkuva, pieksevä tuuli, saariston karu kauneus, armottoman kaunis meri
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Vägen till stormskäret, Med havet som granne, Maja
Kirjailija: Anni Blomqvist
Julkaisuvuodet: 1968-70
Suomenkielinen nimi: Myrskyluodon Maija (Tie myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija)
Kustantaja: Gummerus (1974-76, 2005)
Lempeästi hullu arvio: ***
Mielenkiintoinen etappi ja katsaus tv-sarjaan, jonka tunnusmusiikki piinasi minua vuosikaudet.
VastaaPoistaTästä tuli mieleen käynti Jurmon hautausmaalla, siellä tuli sellainen tunne, että meri antaa ja ottaa. Ja apu on ollut kaukana.
Ihana aloitus matkalle!
VastaaPoistaEn ole kirjoja koskaan lukenut, mutta tv-sarjan muistan, ja tietenkin iki-ihanan laulun, jonka alkusanat sanovat kaiken rakkaudesta (en löydä tekstiä, mutta tähän tapaan): Vad behöver vi ord för, när vi har varann, din hand på samma bord och dina steg...
Tämä tulee lukulistalleni aivan ehdottomasti, ja mikä parempi hetki lukea myrskyluodosta kuin syksyn pimenevät illat. (Löytyisiköhän lähikirjastosta myös kappaleen nuotit?)
Kävin tätä kesällä katsomassa kesäteatterissa ja itkin vuolaasti! TV-sarjaa en ole missään vaiheessa nähnyt, ja kirjatkin ovat lukematta. Puute pitää korjata kiireesti. Mitä aiot Itämeren piiristä lukea seuraavaksi?
VastaaPoistaKatsoin aikoinaan tv-sarjaa, mutten muista siitä muuta kuin musiikin ja tunnelmakuvia sieltä täältä. Harmittaa, kun en tullut katsoneeksi sarjan uusintoja muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa syysmyrskyihin. Tässä kirjassa ollaan meren ja luonnon armoilla ja perusasioiden äärellä.
Kirsille: Suuntaan seuraavaksi Venäjälle. En ole vielä päättänyt mihin venäläiseen kirjaan tartun, mutta valinnanvaraa on kosolti. Ehdotuksia?
http://www.youtube.com/watch?v=41qsbRoW3es&feature=youtube_gdata_player
VastaaPoistaHurrikaani Katian rippeet moukaroivat taloa, puut taipuvat kaksinkerroin ja sade piiskaa ikkunoita. Veneet on kiinnitetty kolminkertaisin köysin, kaikki irtotavara kerätty suojaan ja peiton alla kaverina "Myrskyluodon Maija". Mikä saaristolaisidylli!
Juuri oikea kirja tähän säähän.
VastaaPoistaOlen melko ärsyyntynyt Maijaan. Tarvitseeko sitä nyt niin kamalan alistuva ja kiltti olla, omissa ajatuksissaan? Ja kiitollinen, vaikka ahtojäät ryskyvät ympärillä ja yhteisö paheksuu kun ei ole kirkkoonkaan luodoltaan päässyt?
VastaaPoistaOn vaikea uskoa, että Blomqvist on kirjoittanut kirjasarjansa 1960-luvun lopussa. Toki tarina kerrotaan 1800-lukulaisen naisen silmin, mutta Madame Bovarya tuli ikävä. En tiennyt että Maija oli Janneensa päässyt edes kosketusetäisyydelle ennen kuin ensimmäinen vauva putkahti ulos.
Ei tämä ole todellakaan mikään emansipoituneen naisen tarina. Mutta minua tämä asetelma ei kuitenkaani kauheasti häirinnyt, vaan pidin sitä itse asiassa aika todenmukaisena kuvauksena ajasta ja yhteisöstä, joka on meille 2000-luvun ihmisille täysin vieras. Toki minuakin lukiessa välillä nyppi, ettei Maija avaudu puolisolleen tai sukulaisilleen, mutta ehkä se olisi ollut jopa hiukan epäuskottavaa (vaikkakin palkitsevaa).
VastaaPoistaHölmö mikä hölmö. Lainasin kirjastosta kirjan, joka sisälsi kolme ensimmäistä osaa (viidestä) Myrskyluodon Maija -kirjasta. Ja luin sen kokonaan, vaikka en pitänyt ensimmäisestäkään osasta. Enkä toisesta. En vaan tajunnut lopettaa kesken, vaikka laina-aika meni umpeen. En kuitenkaan aio lukea koko sarjaa.
VastaaPoistaEi minua niinkään häirinnyt Maijan naivius, sillä hän toki oli aikansa lapsi ja täysin riippuvainen vanhemmistaan ja miehestään kovassa ja karussa ympäristössä. Ja hän joutui selviämään vaikeista asioista, työtä oli valtavasti ja lapsia pukkasi.
Mutta kirjailijan yksioikoisuus harmitti. Maijaa kuvataan kolmannessa persoonassa, mutta koko tarina kerrotaan vain hänen kauttaan. Silti Maija jää kovin vieraaksi ja ohueksi henkilöksi, joka kyllä kaipaa miestään ja pelkää vaarallisia olosuhteita ja suree menetettyjä rakkaitaan, mutta tekee tämän kaiken jotenkin ohimennen ja etäisesti. Suoraan sanoen tämä sopisi mielestäni paremmin iltasaduksi Vaahteramäen Eemelin rinnalle kuin aikuisen naisen lukemiseksi. Kiinnostavaa ajankuvaa ja tarinaa 1800-luvun elämästä, ei muuta.
Ja vielä viimeinen harmistus: kirja on liian paksu mahtuakseen kirjaston postiluukusta sisään, joten pitää tehdä vielä erillinen reissu kun kirjasto on auki!
(Mutta Lasse Mårtensonin kappaleen tenhoa tämä ei vähennä tippaakaan.)
Ai niin, koska en uppoutunut tarinaan missään vaiheessa kunnolla, huomasin tekstissä virheitä ja nekin harmittivat. Kirjassa puhutaan useampaan otteeseen "pohjanmerestä", vaikka kuitenkin ollaan Ahvenanmaalla eikä missään Shetlandsaarilla (tämä voi toki olla myös suomentajan virhe; tämän nimeä ei kirjassa edes mainita!). Lisäksi Blomqvist sekoittaa paikannimet: kun Maija ja Janne palaavat kotiinsa Myrskyluodolle (Oolannin sodan) taisteluiden jälkeen, Maija kertoo kuinka ihanaa on palata "Västergårdiin", siis vanhempiensa kotitilalle. Pieniä asioita, mutta tökkivät kun kerran kirja muutenkin tökki.
VastaaPoistaEn kokenut kirjaa yhtä turhauttavana. Otin tämän ajankuvana. Mutta erilainen suhtautumisemme on hyvä esimerkki lukuharrastuksen ehkä parhaimmasta puolesta. Jokainen kokee kirjan omalla tavallaan. Kirjoista saa ja pitääkin olla juuri sitä mieltä kuin on!
VastaaPoista