Tänään ovat kaverini kertoneet istuttaneensa pelargonioita ja syöneensä pihlajanmarjakarkkeja. Siis niitä kukkia ja karkkeja, joita mummoilla aina on. Tämä toi mieleeni kirjallisen vastineen: elämäkerrat. Ainakaan minun mummoni ei juuri muuta lue, mitä nyt Laila Hirvisaarta ehkä.En ole lukenut kovinkaan monta elämäkertaa, ja suhtaudun niihin melko skeptisesti. En pidä tositapahtumiin perustuvista elokuvistakaan, sillä mielestäni hyvä tarina on aina parempi kuin totuus. Liian orjallinen todenperäisyys on pelkkä rasite, ja etenkin omaelämäkerrassa on suuri vaara totuuden kaunisteluun.
Hyllystämme löytyy pikaisella kurkistuksella ainakin muutama elämäkerta: urheilijoita (Paula Radcliffe, Juha Väätäinen, Paul Gascoigne, Steven Gerrard), taiteilija (Vincent van Cogh) ja elokuvantekijöitä (Woody Allen, Humphrey Bogart, Katharine Hepburn, Lauren Bacall). Ja Einstein. Kaikkia en ole edes lukenut (mm. tuota Einsteinia, enkä ole myöskään perheemme jalkapallofani). Paula Radcliffe on kuitenkin sen verran kiinnostava ja kiistanalainen henkilö, että ahmin hänen omaelämäkertansa lähes yhdeltä istumalta.
Kaikki juoksun ystävät ja penkkiurheilijat tietävät tapauksen: suuret odotukset, tärkeä kisa, täysi floppi. Ateenan olympialaisista muistetaan Paula Radcliffen surkea olemus jalkakäytävän reunalla, Lontoon maratonilta kakkapysähdys kameroiden edessä, Edmontonin MM-kisoista kyltti "EPO cheats out". Radcliffe on kuitenkin maailman nopein naismaratoonari ja maastojuoksija pitkillä matkoilla, periaatteen nainen joka antaa aina kaikkensa, ja tuore äiti, joka voitti New Yorkin maratonin kun hänen esikoistyttärensä oli 10 kuukauden ikäinen.
Suomalaisittain elämäkerrassa huvittaa Radcliffen muistot Turun-visiitistä: hän ei saanut nukuttua kesäyön auringolta, ja teippasi hotellihuoneen ikkunoihin mustat jätesäkit.
Radcliffe vaikuttaa aidolta, rohkealta, särmikkäältä ja sydämelliseltä ihmiseltä. Huippu-urheilijaksi ei tulla ilman määrätietoisuutta, mutta harva pystyy nousemaan pilkatusta epäonnistujasta uuteen voittoputkeen. Hänen päättäväisyytensä ja kykynsä unohtaa tappiot ovat se, mikä erottaa katkerat ex-urheilijat todellisista sankareista.
“I am not going to let Athens affect the rest of my life.”
"There are people... who choose not to let others get too close, or to put themselves in certain situations, because they are afraid of getting hurt. I have never been like that. Being hurt once is no reason to lock your heart away. Hurt heals, and if you never take chances you might never find who or what you're looking for."
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Paula: My Story So Far.
Kirjailija: Paula Radcliffe with David Walsh
Kustantaja: Simon & Schuster UK ltd (2005)
Asteriinan arvio: ****
Kiinnostava kirja, kiinnostava henkilö. Ei mikään BB-julkkis joka päättää kirjoittaa elämäkerran.
VastaaPoistaMinä olen erikoistunut taiteilijaelämäkertoihin ja lähinnä silloin, kun kyseinen taiteilija on jollain tavalla (minulle) ajankohtainen. Hyvässä taiteilijaelämäkerrassa on fifty-sixty taidetta ja elämää ja tämä kaikki vielä aikakauden kontekstissa.
Radcliffestä tekee kiinnostavan juuri hänen epäonnistumisensa ja särmikkyytensä. Ketä kiinnostaisi lukea ikuisen onnistujan kirjaa: "Sit mä rupesin treenaamaan juoksua, voitin kaikki kisat, ja koko elämä oli yhtä aurinkoo"...
VastaaPoistaAivan, se tekee tarinasta kiinnostavan. Mahtaako monikaan kertoa kovin avoimesti esteistä, vaikka niitä kaikilla on, vai ovatko elämäkerrat pelkkää onnistumista?
VastaaPoistaMinulla on paljon diplomaattien ja ulkomaankirjeenvaihtajien elämäkertoja ja olen osan niistä lukenutkin. Heidän elämänsä kuulostaa jännittävältä ja hienolta, mutta nämä muistelmat ovat olleet kuivia ja tyhjänpäiväisiä. Olen lopettanut niiden lukemisen, jotta mielikuvani jännittävästä ja hienosta elämäntavasta säilyisi.
Ei sellaista kirjaa tosiaan jaksa lukea, jossa mennään menestyksestä toiseen. Epäonnistuminen on inhimillistä. Ja ihmisiähän tässä kaikki olemme.
VastaaPoistaSama inhimillisyyden vaatimus koskee myös fiktiota - jos päähenkilö on liian täydellinen, hän ei ole uskottava eikä kiinnostava. Tai sitten hänen on oltava sarjamurhaaja.
VastaaPoista