Kaipasin höyhenenkevyttä viihdykettä tylsän Booker-voittajan perään sekä flunssan pehmittämään olotilaani. Sain mitä tilasin, mutta kiukustuin heti alkusivuilla: ei hömpänkään tarvitse olla huonosti kirjoitettua, saatikka heikosti toimitettua.Naisten kokoontuminen yhteen käsityö- tai kirjapiireissä on jo ihan oma chicklit-genrensä. Olen pitänyt kovasti Kate Jacobsin "Friday Night Knitting Club" -kirjoista (jatko-osat "Knit Two" ja "Knit the Season"), ja elokuvasta "How to Make an American Quilt" (perustuu Whitney Otton samannimiseen kirjaan, jota en ole lukenut). Näissä henkilöhahmot ovat kokonaisia ihmisiä, kiinnostavia, monisärmäisiä, ja rakastettavia kaikkine virheineen.
Karen Joy Fowlerin "The Jane Austen Book Club" kuuluu samaan kategoriaan, mutta sen henkilöhahmot ovat paljon epäkiinnostavammat ja ohuemmat, ja tarinat hajanaisia ja epätasaisia.
Heti ensimmäisen kappaleen jälkeen olin harmistunut. Kirjailija kuvailee lukupiirin kuusi jäsentä hutaisten ylimalkaisesti kolmannessa persoonassa, ja sen jälkeen kertoja sanoo "This is our club". Siis mitä? Meidän? Luen alun uudestaan, ja totta vieköön, kertoja on juuri kuvaillut myös itsensä kolmannessa persoonassa. Tämähän ei mitenkään voi olla vahinko, joten onko tässä tarkoitus olla jotenkin salaperäinen, liittyykö tämä juoneen? En yhtään ymmärrä. Kirjan puolivälissä selviää kuka päähenkilöistä puhuu minämuodossa, mutta tällä ei ole juonen kannalta mitään merkitystä, paitsi ehkä se on tekosyy sille, että tämän henkilön turhanpäiväisiä jorinoita kuullaan kirjassa eniten.
Kertoja on kuitenkin myös kaikkitietävä: "Jocelyn didn't tell us any of this." "This was the third story we didn't hear. Grigg didn't tell it to us. - - - But this was a story we would have liked." Kertoja myös tuputtaa omia näkemyksiään ja mielipiteitään kummallisesti keskelle dialogia (seuraava on siis suora lainaus, vastaavia on muitakin):
"So. Mysteries. I love mysteries. Even when they're formulaic, I just love the formula."
"Mine aren't formulaic," Mo said. "One time I didn't even have a murder until right at the end."
Who didn't love mysteries? "How do you know Bernadette?" Prudie asked Jocelyn.
Kirjan koko idea oli kokoontua keskustelemaan Jane Austenin tuotannosta, mutta pettymyksekseni Austenista puhutaan hyvin vähän, ja sekin heitoin ja anekdootein. Ymmärrän kyllä sen, miten vuorollaan kunkin päähenkilön elämä peilaa luettavana olevaa Austenin kirjaa, mutta mielestäni tämäkin on kovin päälleliimattua ja väkinäistä.
Lisäksi kirjaan on ujutettu lyhyt meilikeskustelu, kuvitteellinen kirjamainos, kaikkien Jane Austenin romaanien lyhyt esittely, Austenin kirjojen saama vastaanotto aikalaisista nykyaikaan, lähdeviittauksia, lista eri päähenkilöiden kysymyksistä lukupiireille, ja loppuun kirjailijan kiitokset. Jospa kaiken tämän ylimääräisen sijaan kirjailija tai kustannustoimittaja olisi keskittynyt paikkailemaan henkilöhahmojen aukkoja tai keksimään kiinnostavampia tarinoita! Ilmeisesti lopun häthätäiset parinmuodostuksetkin ovat vain Austenin syytä?
Pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että minua harmittaa menetetty mahdollisuus: tästä kirjasta olisi saanut paljon paremman keskittymällä Jane Austeniin ja päähenkilöihin. Vastaavasti kuin Eat.Pray.Love. olisi ollut parempi jos sitä olisi muokattu reilusti. Mutta kumpikin ovat bestsellereitä ja niistä on tehty elokuva-adaptaatio, joten taidan itse olla pahasti väärässä.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: The Jane Austen Book Club
Kirjailija: Karen Joy Fowler
Kustantaja: Putnam Adult (2004)
Asteriinan arvio: *½
Minulta jäi tämä kirja kesken, ja juuri niistä syistä, joita tässä hienosti analysoit. Minäkin nautin lukupiirihömpästä, kunhan se on hyvin kirjoitettua! Minusta tämän kirjan liittäminen on pelkkä halpahintainen myyntikikka.
VastaaPoistaVoi kiitos kommentistasi! Kirjoitettuani arvostelun alkoi jo vähän mietityttää että olinko sittenkin liian kriittinen (ja kiukkuinen flunssani vuoksi). Mutta on tosiaan kurja lukea kirjaa, jossa koko ajan joutuu toivomaan että kertoja pärjäisi paremmin, ja sitten vielä kaiken päätteeksi pettymään tässä toiveessa. Itse uskoin loppuun saakka että kirja vielä paranee, enkä ollut uskoa todeksi, että lopussa olikin pelkkää lisämateriaalia kunnon lopetuksen sijaan. Halpahintainen myyntikikka toden totta, ikävä kyllä vaan erittäin kannattava sellainen: kirjailija on käärinyt isot rahat, ja muillakin on varmasti hinku näille markkinoille.
VastaaPoistaIhanaa jakaa tämä ärsyyntyminen. Minäkin luin kirjan, tosin suomeksi. Ja kyllä se tökki. Luulin, että kyse on vain kehnosta suomennoksesta, mutta kyse olikin siis ihan oikeasti kehnosta kirjasta. Katsoin muuten piruuttani kirjasta tehdyn elokuvan (tuli pari viikkoa sitten). Elokuva ei ollut mitenkään merkillinen, mutta kyllä sekin oli parempi kuin kirja.
VastaaPoistaHyvä hömppä on taitolaji. Mistä tulikin mieleeni.. Suositelkaa minulle jotain hyvää chick litiä. Jotain olen jo lukenut (en tiedä oliko se hyvää), mutta lisävinkkejä otetaan vastaan.
Tosiaan, oli tarkoitukseni mainita Marian Keyes hyvänä hömppäkirjailijana. Hän on kirjoittanut monta romaania saman irlantilaisperheen siskoksista (kirjoissa aina eri päähenkilö), ja näissä on hersyvää huumoria, sopivasti romantiikkaa ja traagisia käänteitä, ja sellaista elämisenmakuista kerrontaa, jota on ilo lukea.
VastaaPoistaEn tiedä lasketaanko Amy Tanin kirjat (mm. Joy Luck Club) chick litiksi, mutta niistä olen myös pitänyt kovasti. Kiinnostava kiinalainen kulttuuritausta lisää syvyyttä muuten melko periamerikkalaiseen kerrontaan.
Hmmm, jäin miettimään chick litin olemusta. Wikipedia: "Chick lit is genre fiction which addresses issues of modern womanhood, often humorously and lightheartedly. Although it sometimes includes romantic elements, chick lit is generally not considered a direct subcategory of the romance novel genre, because the heroine's relationship with her family or friends is often just as important as her romantic relationships."
Hyvin sanottu! Eli kyllä Amy Tan kuuluu samaan sarjaan. Ja sitten nuo jo mainitsemani Friday Night Knitting Clubit. Sekä Helen Fielding (Bridget Jonesit) nyt näin aluksi.
Kiitos, kun laitoit tekstin takaisin, Asteriina! Olen edelleen samaa mieltä kirjasta. Kökkö mikä kökkö.
VastaaPoistaJa tattis chick lit -vinkeistä. Marian Keyesiltä olen jonkun opuksen lukenutkin (en muista minkä). Ja Bridgetin olen nähnyt elokuvana muutamaan kertaan, mutta ilmeisesti se(kin) toimii kirjana paremmin?
Bridget Jones on leffana _täydellinen_, koska siinä on se ainoa oikea Mr. Darcy. Kirja ei siihen pysty ;) Helen Fielding on myös ihan oikea satiirikko, "Cause Celeb" on todella hauska.
VastaaPoistaAh, Mr. Darcy....
VastaaPoistaMutta Renée Zellwager ei ihan vakuuttanut. Kiinnitin koko ajan huomiota Renéen korostetun hienostuneeseen aksenttiin. Eikö brittiläisistä näyttelijöistä olisi löytynyt uskottavampi vaihtoehto? No, tämä on ehkä hiusten halkomista ;)
Hupsis.. ei Zellawager, vaan Zellweger. Liian vaikea nimi.
VastaaPoistaEtukäteen pidin käsittämättömänä näyttelijätärvalintaa, ja pidin sitä aivan yhtä suurena skandaalina kuin kiinalaisten päänäyttelijöiden valintaa geishojen rooleihin "Geishan muistelmissa". Mutta Renée Z. yllätti aitoudellaan ja hauskuudellaan, eikä aksentti häirinnyt minua (tosin en edes tunne brittiaksentteja). Eikä Sayurin epäjapanilaisuuskaan häiritse enää itse leffassa. Toisin voisi olla, jos elokuvat eivät olisi onnistuneet tallentamaan näiden kirjojen henkeä niin upeasti.
VastaaPoista