Kun näin lähes reaaliajassa ensimmäisen lentokoneen iskeytyvän kaksoistorniin, vaihdoin kanavaa. Luulin että kyseessä on taas yksi niistä vihaamistani tv-ohjelmista, joissa näytetään miten jokin katastrofielokuva on tehty pienoismallien ja tietokonegrafiikan avulla. Oli tiistai iltapäivä ja pidin kotona kahvitaukoa hyppelemällä tv-kanavalta toiselle. Kun minulle selvisi CNN:ltä, että kyse oli oikeasta lentokoneesta, vietin telkkarin ääressä seuraavat kymmenen tuntia. Kuten me kaikki nyt jälkeenpäin tiedämme, tapahtumat eivät jääneet yhteen törmäykseen, mutta silloin sekin tuntui epätodelliselta.
Tämä tuli mieleeni kun näin kuvan USA:n nykyisestä presidentistä katsomassa, miten USA:n erikoisjoukot hyökkäävät terroristijohtaja Osama bin Ladenin kimppuun. Nyt oli sopiva hetki tarttua Don DeLillon kirjaan Putoava mies. Kirja menee suoraan asiaan: pölyinen ja verinen mies kävelee pois romahtaneen tornin luota. Kuvaus on taitavaa ja suomenkielinen käännös tekee sille oikeutta. Kun mies pääsee jonkun kyytiin, toinen torni romahtaa. Mies ei mene kotiinsa, hän menee ex-vaimonsa ja poikansa luokse.
Alkaa asioiden tarkastelu monesta näkökulmasta. Mutta kirjan perusasetelma on mies ja nainen, olisiko heidän koskaan pitänyt olla yhdessä, entä pitäisikö nyt. Onko katastrofista selviäminen uusi mahdollisuus ja tilaisuus arvostaa arkipäivän leivänmuruja. Entä voiko toista ymmärtää vain toinen saman asian kokenut. Sekä miehellä että naisella on oma harrastusryhmänsä, miehellä pokerikaverit, naisella vapaaehtoistyö Alzheimeriin sairastuneiden parissa. Uhkapeli ja unohtaminen voivat liittyä syvemminkin tähän teemaan, mutta minulle ne eivät aukea.
Heikki Luostarisen väitöskirja Mielen kersantit (1994) tarkastelee informaation käyttöä sodankäynnin välineenä ja sen luettuani olen tullut entistä kriittisemmäksi tiedonvälityksen suhteen. Mielen kersanttien jälkeen tiedotuskenttä on muuttunut huomattavasti, CNN ei ole enää ainoa tiedonlähde. Vaikka tapahtumat piirtyivät silloin telkkarin ruudulta mieleeni, en ole miettinyt kaksoistornien vaikutusta tavallisten amerikkalaisten elämään. Putoava mies kuvaa näitä tunnelmia. DeLillon subjektiivinen tapa kertoa tapahtumasta ei ole huono vaihtoehto, mutta hyppiminen näkökulmasta toiseen yhden kirjan puitteissa ei toimi.
Nykypäivänä tiedotuskentällä on kilpailevia kanavia sekä ruohonjuuritason twiittajia ja kännykkäkamerakuvaajia. Näiden lisäksi kenttää sekoittavat disinformaation paljastajat ja levittäjät, kuten netissä nopeasti leviävät huhut ja manipuloidut kuvat. Myös Barack Obamasta esikuntineen telkkarin ääressä on levinnyt monta tosissaan tai leikillään manipuloitua kuvaa. Kaikilla on prinsessa Beatricen hatut päässä. Kaikilla on supersankarin vaatteet. Kättä suunsa edessä pitävä Hillary Clinton on retusoitu pois erään sanomalehden uutiskuvasta. Kirjan luettuani, elokuvat nähtyäni ja manipuloituja kuvia katsottuani täytyy todeta, että todellisuus oli tarua ihmeellisempää.
Kirja pähkinänkuoressaNimi: Falling Man
Kirjailija: Don DeLillo
Suomenkielinen nimi: Putoava mies
Suomentaja: Helene Bützow
Kustantaja: Tammi (2008)
Mian arvio: ***
Kuulostaapa kiinnostavalta kirjalta! Tämä täytyy tilata Kindleen.
VastaaPoistaKirjallisuuden tuoma "aito" yksittäisen ihmisen näkökulma kaksoistornien romahtamiseen on mielestäni puuttunut. Elokuvat ovat toki yrittäneet tätäkin, mutta en minä ainakaan tosissani kuvittele, että Nicolas Cage olisi siellä romun seassa rämpinyt. Mutta Don DeLillon miehestä voisin tämän uskoa. Uskoisin.
WTC:n tuho ja siitä seurannut Irakin sota ovat myös muuttaneet käsitykseni tiedonvälityksen luotettavuudesta. Ensin naureskelin salaliittoteorioille, enkä edelleenkään kovin villeihin versioihin usko, mutta toisaalta en usko hetkeäkään, että suurvallat paljastaisivat totuuden tutkinta- ja sotaoperaatioistaan.
Ylläoleva kuva puhuu hienoa kieltä - keskittyneitä ilmeitä, jännitystä, odotusta. Mutta ihanko totta OBL veti vaimonsa eteensä ja yritti ampua kohti erikoisjoukkoja? Muutoin hänet olisi vangittu ja tuotu kansainvälisen rikosoikeuden eteen? Yeah, right.
On pitänyt tutustua DeLilloon. Nyt uskallan.
VastaaPoistaKuvasta liikkuu jo salaliittoteorioita. Joku viestinnän asiantuntija (olikohan Tampereen yliopistosta) väitti sitä lavastetuksi. Ja jostain luin, että se olisi lavastettu jo useita kuukausia sitten. Tiedä häntä. Ehkä Assange ja Wikileaks valottavat Osama-jahtia jossain vaiheessa. Samalla kun kertovat senkin, onko Osamaa edes ollut olemassa. Maailmanpoliisin eli USA:n ulkopolitiikka _on_ tarua ihmeellisempää.
Mainitsemani prinsessa Beatricen hattu on myyty eBayssa 93 000 euron hintaan ja tulot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
VastaaPoistaKun yhdestä hatusta saa näin paljon palstatilaa maailman medioissa, huomaa mikä valta tiedotusvälineillä on, kun ne valitsevat mitä julkaistaan ja mistä puhutaan.
Ja mitä jätetään julkaisematta.
Ostin eilen ruokakaupasta Ilta-Sanomien julkaiseman WTC-liitteen (2,50 e). Tämä vaikuttaa varsin hyvältä katsaukselta, mukana on paljon kertomuksia paikan päällä olleista ihmisistä. Aion säästää tämän lehden lapsille, he saavat lukea näitä juttuja kun ovat kasvaneet isoiksi.
VastaaPoista