Luetteko sarjakuvia? Enkä tarkoita nyt Aku Ankkaa tai Teräsmiestä, vaan sellaisia pidempiä sarjakuvia, jotka ovat kuin romaaneja, mutta kuvien kera. Siis sellaisia, joita kutsutaan termillä ”graphic novel”, sarjakuvaromaani. Itse luen sarjakuvaromaaneja valitettavan harvoin. Harmittavaa sinänsä, sillä lukemani sarjakuvaromaanit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet paitsi äärimmäisen hyvin käsikirjoitettuja ja muutenkin mukaansatempaavia myös kauniisti kuvitettuja kertomuksia. Kuvan ja tekstin yhdistämisessä on jotain taikaa.
Otetaan nyt vaikka Alan Mooren käsikirjoittama Viiltäjä-Jack –kuvaus Helvetistä (From Hell). Tämä viisiosainen, pikkutarkasti taustoitettu runsaudensarvi kolahti minuun täysin. Saattoi johtua aiheesta, joka on kiehtonut itseäni iät ja ajat, mutta taisi siinä olla muutakin, sillä Helvetistä on kiistatta vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Hyvin kudottu tarina, mielenkiintoinen ajankuva, hengästyttävän laaja taustoitus sekä Eddie Campbellin sopivasti suttuinen piirrostyyli herättävät Lontoon East Endin henkiin sivu sivulta. Raa’at murhat, Hawksmoorin mahtipontinen arkkitehtuuri, vapaamuurarit, kuningasperhe, meediot, liian isojen teemojen äärelle eksyneet poliisit sekä prostituoitujen karu arki yhdistyvät brutaaliksi sinfoniaksi, jota johtaa kuningatar Viktorian henkilääkäri William Gull. Vaikka Ripperin henkilöllisyys ei liene tämänkään teoksen jälkeen mitenkään kiistatta selvillä, avaa Alan Moore oven 1880-luvun Lontoon kaduille ja kujille tavalla, joka jättää mielen auki pohdinnoille. Hawksmoorin rakennuksia ei voi enää katsoa viattomin silmin, eikä kuningatar Viktoriaan voi suhtautua enää kuten ennen.
Tartuin jokin aika sitten toiseen vanhaan suosikkiini, Hugo Prattin kirjoittamaan ja piirtämään sarjakuvahahmoon Corto Maltese. Tämä romanttinen seikkailija ja palkkasoturi seikkailee useissa albumeissaan paitsi turbulentilla 1910-1920 –luvulla myös omassa salaisessa maailmassaan, joka on täynnä mystiikkaa, kätkettyjä merkityksiä ja outoja sattumuksia. Prattin Maltese on moniulotteinen sekoitus action-sankaria ja okkultistisiin piireihin uinutta herkkää totuuden etsijää. Pratt vie meidät teoksissaan Corton johdatuksella Siperiaan, Kiinaan, Etelämerelle, Venetsiaan, Lähi-Itään, Etiopiaan, Irlantiin ja Väli-Amerikkaan toinen toistaan kiinnostavampien tarinoiden äärelle. Näillä tarinamatkoilla lukija kohtaa kuvitteellisten henkilöhahmojen lisäksi myös historiallisia persoonia mm. Jack Londonista Paroni Ungern von Sternbergiin ja Semjonoviin. En osaa sanoa toimisivatko Prattin kertomukset sellaisenaan ilman kuvitusta, mutta jotenkin uskon, että juuri kuvituksen ja tekstin liitto tuo tarinoihin oman taianomaisen leimansa.
Pääkaupunkiseudulla asuville tai vieraileville teatterin ystäville tiedoksi. Tommi Korpela seikkailee Corto Maltesena parhaillaan Q-teatterissa. Ja kuulemani mukaan Korpela vieläpä sopii Corton hatun alle yllättävän hyvin.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: From Hell
Käsikirjoittaja: Alan Moore
Kuvittaja: Eddie Campbell
Kustantaja: ilmestyi alun perin Taboo-lehdessä (1991-1996), yhteisnide Eddie Campbell Comics (1999)
Suomenkielinen nimi: Helvetistä
Suomentaja: Mika Tiirinen
Kustantaja: Like (1994-1997)
Lempeästi hullu arvio: *****
En lue enää, mutta olen lukenut ja paljon. Kun asuin Münchenissä kauan sitten, lievitin yksinäisiä viikonloppuja ajamalla sunnuntaisin metrolla päärautatieasemalle, josta löytyi kaupungin ainoat avoinna olevat kaupat eli pari lehtikioskia. Ostin joka viikko lempisarjakuvani Tintin tai Yoko Tsunon. Nyt minulla on ne kaikki, saksaksi. Voisin puhua Tintin henkilöhahmoista ja Yoko Tsunon maisemista vaikka kuinka.
VastaaPoistaMyöhemmin löysin Manaran sarjakuvat, hänen selkeä piirrostyylinsä vetosi esteettiseen puoleeni, mutta tarinat olivat liian rohkeita Tintin ja Yoko Tsunon parissa kasvaneelle.
En, koskaan. Sitten Tintin, Asterixin ja Lucky Luken en ole lukenut yhtäkään sarjakuvaa.
VastaaPoistaEn ole koskaan edes aikonut lukea "aikuisten" sarjakuvia, mutta ehkä sittenkin pitäisi? Sin City on ihan lempileffojani, upeiden kuvien vuoksi, ja voisihan alkuperäinen sarjakuvakin siinä tapauksessa iskeä.
Pistän harkintaan, kiitos vinkistä!!
Minulla on ihan sama kokemus Yoko Tsunosta ja Tintistä. Olen edelleen aivan myyty kyseisiin sarjiksiin. Yoko Tsunon piirtäjä Roger Leloup aloitti muuten Tintin luoja, Hergén taustapiirtäjänä. Ehkä siksi näiden sarjisten taustoissa tarinoissa on jotain samaa taikaa. Myös Pikossa ja Fantasiossa on aivan upeat taustat ja tarinat. Ja Asterixit ja Lucky Luket toimivat edelleen.
VastaaPoistaManaran sarjakuvat on piirretty valtavan hienosti, joskin tarinat ovat vähän erilaisia näihin belgialaisiin kollegoihin verrattuna.
Suosittelen myös Comésin hiukan synkkiä mustavalkoisia sarjakuvia Lumikko, Eva ja Silence. Ja Alan Mooren taikakynästä on saanut alkunsa monta hyvää tarinaa, jotka ovat päätyneet myös valkokankaalle. Näitä ovat mm. Watchmen, V for Vendetta ja League of Extraordinary Gentlemen sekä tietysti aiemmin mainitsemani From Hell. Suuria suosikkejani ovat myös kirjailijananakin kunnostautuneen Neil Gaimanin Sandman-sarjat sekä Books of Magic-sarja. Gaimanin kirjalliset ansiot ansaitsevat ihan oman postauksensa.
Sin City kannattaa ehdottomasti lukea. Ja Frank Millerin DC Comicsille tekemät synkät Batman-tulkinnat ovat myös hienoja. Miller on kynäillyt myös spartalaistarinan 300.
Ja varmaan on vielä miljoona muutakin hyvää sarjista, mutta lopetetaan nyt tähän.