Näin siinä siis kävi. Tilasin Ishiguron When We Were Orphansin heti Never Let Me Gon jälkeen, koska minun oli aivan pakko. Lykkäsin kirjan aloittamista muutaman kuukauden. Tämä oli vaikeaa. Olin Never Let Me Gosta kiihdyksissäni, ja jouduin taistelemaan itseni kanssa, etten ahmisi välittömästi lisää tätä kirjallista hunajaa. Aina välillä sain kuitenkin itseni kiinni kirjan silmäilemisestä, takakannen tutkimisesta ja kansikuvan tuijottamisesta. Ja sitten minä retkahdin. Ja luin kirjan. Ihan noin vain. Mutta tein hienoisen virheen. Ja menetin jotain olennaista. Planeetat eivät toki suistuneet radoiltaan, mutta virhe se kuitenkin oli. Kyllä vain. Olisi pitänyt odottaa. Antaa edellisen lukukokemuksen tunnelatauksen haihtua. Mutta kun en millään malttanut. Älkää ymmärtäkö väärin, Ishiguron When We Were Orphans oli toki hyvä. Odotin vain, että se olisi ollut ihan käsittämättömän hieno. Tai ehkä minä vain odotin kirjalta jotain muuta kuin se lopulta oli.
Kirja kertoo Shanghaissa lapsuutensa viettäneestä Christopherista, joka on kadottanut vanhempansa oudoissa olosuhteissa. Ensin katoaa isä ja sitten äiti. Christopher muuttaa Englantiin tätinsä luokse ja aloittaa elämänsä orpona ja ulkopuolisena. Vanhempien katoamisesta alkanut salapoliisileikki muuttuu lopulta ammatiksi, kun Christopherista tulee määrätietoinen ja tunnettu salapoliisi. Isän ja äidin katoaminen ei jätä Christopheria rauhaan ja vie hänet lopulta takaisin Shanghaihin ja lapsuuden maisemiin.
Kirjan keskeisiä teemoja ovat lapsuus, aika ja juurettomuus. Christopher on temmattu herkässä iässä juuriltaan vieraaseen maahan ja vielä ilman vanhempiaan. Hänestä kasvaa ulkopuolinen, menestystä ja hyväksyntää janoava tarkkailija, joka elää lapsuutensa fragmentteja Shanghaissa yhä uudestaan. Muistot vanhemmista ovat lapsen silmällä kuvattuja tuokiokuvia. Millaisia vanhemmat lopulta olivat? Ja miksi Christopher jäi yksin? Vanhemmissa on suljettuja puolia, joita lapsi ei ymmärrä. Ja kun totuus valkenee, on jo liian myöhäistä. Mennyt ei koskaan palaa.
Kirja pähkinänkuoressa:
Nimi: When We Were Orphans
Kirjalija: Kazuo Ishiguro
Kustantaja: Faber and Faber (2000)
Suomenkielinen nimi: Me orvot
Suomentaja: Helene Bützow
Kustantaja: Tammi (2002)
Lempeästi hullu arvio: ***
Googlasin kirjan pikaisesti (itse asiassa hienon kansikuvan vuoksi!), ja Wikipedia sanoo:
VastaaPoistaWhen We Were Orphans was shortlisted for the 2000 Man Booker Prize, though it is considered one of Ishiguro's weakest works, with Ishiguro himself saying "It's not my best book".
Ishiguro itse on kanssasi samaa mieltä!! Eli ehkä et tehnytkään niin suurta virhettä!
Olen toistaiseksi Ishiguro-neitsyt, ja tuo suitsuttamasi "Never Let Me Go" odottaa jo Kindlessä. Olisikohan tämä sittenkin parempi kirja lukea ensiksi (realistisempi, ja sitten toinen voisi iskeä enemmän)? Teema tosin kuulostaa melko rankalta: pienten lasten kanssa, jatkuvassa univajeessa, voi olla liian liikuttavaa lukea orpoutta käsittelevää kirjaa. Toisaalta kun en kuitenkaan halua tietää kirjojen sisällöistä liikaa, tämä vaara vaanii kaikkialla. Vaikeita valintoja!
Asteriina: Vaikka kirjan aihe (vanhempien menettäminen) on rankka, ei sitä käsitellä mitenkään brutaalisti. Eli ei kannata pelätä kirjaa teeman vuoksi.
VastaaPoistaItse luin PItkän päivän illan ensimmäisenä. Mutta en osaa sanoa, mikä olisi paras järjestys. Suosittelen kuitenkin, ettet lue Ishiguron kirjoja peräkanaa, vaan annat ajan kulua kirjojen välissä.
Hauska muuten kuulla, ettei Ishiguro itsekään pitänyt kirjaa parhaimpana teoksenaan, Ehkä minä siis ymmärsin jotain? Tämähän on hämmentävää.
Luin ihan äskettäin Yösoittoja ja tykkäsin kovasti (en ole vielä ehtinyt kirjoittamaan siitä blogiini). Olen melkein varma, että Ishigurosta tulee yksi lempikirjailijani (yhden kirjan perusteella en oikein uskalla vielä ryhtyä vannomaan). Pitkän päivän ilta on jo varauksessa kirjastosta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anna Elina! En ole lukenut vielä Yösoittoja, mutta luen varmasti senkin. Viimeisestä lukukokemuksesta viisastuneena odotan kuitenkin riittävän tovin, ennen kuin ryntään sen kimppuun.
VastaaPoista