sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Loputon ratkaisu

Howard Jacobsonin "The Finkler Question" voitti vuoden 2010 Booker-palkinnon, joten se on samassa seurassa ja tunnelmaltaan hieman samankaltainen kuin yksi lempikirjoistani, Ian McEwanin "Saturday". Lisäksi kirja mainittiin komedialliseksi, joten se ei voisi olla huono tai tylsä, eihän? Väärin. Kirjan lukeminen oli parasta unilääkettä konsaan: ilta toisensa jälkeen palasin pari sivua taaksepäin muistaakseni mitä olin lukenut, ja nukahdin kun olin lukenut 3-5 sivua.

Kyseessä on erittäin hidastempoinen tarina kolmesta keski-iän ylittäneestä värittömästä miehestä keskellä mitäänsanomattomia, liioiteltuja sattumuksia. Kirjan teemoja ovat yksinäisyys, ulkopuolisuus, rakkauden erilaiset ilmentymät, ja kaiken keskiössä juutalaisuus.

Päähenkilö on Julian Treslove, joka ei ole saavuttanut elämässään mitään. Takana on erilaisia töitä, joista hän ei ole ylpeä, naissuhteita, joissa hän on tullut jätetyksi, lapsia, joiden kanssa hän ei ole tekemisissä. Hänen tärkeimmät ihmissuhteensa ovat kaksi ystävää, Sam Finkler (koulukaveri, jota hän on aina kadehtinut) ja Libor Sevcik (miesten entinen opettaja). Nämä kaksi miestä ovat tuoreita leskiä ja juutalaisia, ja Treslove kadehtii heiltä kumpaakin kokemusta. Hän kaipaa kuulua johonkin ja jollekin, hän haluaa kaivata ja surra jotakin. Menetettyä rakkautta, menetettyä maata, mitä vain.

Eräänä päivänä, jolloin miehet ovat kokoontuneet yhteen, ja Treslove on tapaamisen jälkeen erityisen allapäin koska hänellä ei ole mitään syytä olla allapäin, hänet ryöstetään. Tämän ryöstön seurauksena hän alkaa kuvitella olevansa juutalainen. Hän ajattelee juutalaisuutta, elää ja syö juutalaisuutta, ja löytää jopa itselleen viimein juutalaisen naisen.

Mitä Treslove ei voi käsittää on "finklereiden" (eli juutalaisten, ystävänsä perheen mukaan) välinpitämättömyys tai suoranainen vihamielisyys omaa taustaansa kohtaan, ja tätä koulukuntaa juurikin hänen ystävänsä Finkler edustaa. Tämä perustaa järjestön ASHamed Jews, joka vastustaa Gazan miehitystä ja koko Israelin valtiota.

Juutalaisuus ja sen luoma eksklusiivisuus (sekä sisään- että ulospäin) on kirjassa kuvattu erinomaisesti, ja sanavalinnat ovat lakonisen teräviä ("She dressed like a native of no place one could quite put a name to -- the People's Republic of Ethnigrad"; "A man who stood so straight that he created a kind of architectural silence around himself"). Mutta loputtomat keskustelut juutalaispolitiikasta, pohdinnat Israelin valtion oikeutuksesta, ja mihinkään johtamaton juutalaisuuden ytimen vatvominen on erittäin pitkästyttävää.

Luulen, että kirja ei avaudu minulle, koska nykyjuutalaisuus on niin vierasta. Parodia ei ole hauskaa jos ei tunne alkuperäistä versiota. En tunnista hahmoja edes Woody Allenin elokuvista, jotka sitä paitsi eivät ole viehättäneet minua sitten Manhattanin. Juutalaisuus ei edusta minulle ahkeruutta, ahneutta tai rikkautta, vaan romantiikkaa, kaipuuta ja pelkoa, Anne Frankista J.M.G. Le Clézion "Harhailevaan tähteen" (jota muuten rakastin).

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Howard Jacobson
Kirja: The Finkler Question
Kustantaja: Bloomsbury (2010)

Asteriinan arvio: **+

4 kommenttia:

  1. Kiitos kollegoille hyvistä keskusteluista ja blogiteksteistä, erityisesti tällaisista, jotka säästävät minut lukemasta taas yhtä tylsää kirjaa. Viimeksi lukemani, juutalaisuutta käsittelevä kirja oli Frank Delaneyn The Amethysts, ja vaikka siinä oli omat, karmivat, hetkensä, aihe jäi kuitenkin minulle vieraaksi.

    VastaaPoista
  2. Ihan totta, Mia! Tämä on bloggaamisen ja toisten kirjoitusten lukemisen yksi monista hyvistä puolista. Säästyy lukemasta tylsiä kirjoja. Niitä tulee muutenkin aina väistämättä vastaan.

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on myös hyvä esimerkki siitä, ettei ison palkinnon voittaminen mitenkään automaattissti takaa lukijalle lukunautintoa.

    VastaaPoista
  4. Toki joku toinen voi olla tästä kirjasta aivan eri mieltä, mutta en silti suosittele. Ehkä se joku tunnistaa itsensä kuvauksen perusteella.

    Meidän pitäisi tehdä lista ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA. Listallahan on jo yksimielisesti Econ Edellisen päivän saari.

    VastaaPoista