Snellman on Snellman

Anja Snellman vieraili kirjastossamme puhumassa Parvekejumalista. Oli mukava kuulla hänen kommenttejaan kirjasta, sen saamasta vastaanotosta, kirjoitusprosessista ja tulevista kuvioista. Keskustelu ja vastaukset kysymyksiini eivät voineet olla vaikuttamatta arviooni kirjasta.

Snellman kertoo, että hänellä uusi kirjoitusprosessi alkaa aina äänestä. Kirjallinen henkilö alkaa puhua hänelle elämästään, hän kyselee lisää, ja tämä sisäinen dialogi johtaa juonen, henkilöhahmojen, romaanin alun ja lopun pohtimiseen. Snellman tekee usein paljon tutkimustyötä, mutta Parvekejumalien kohdalla hän luotti siihen, että nuoren tytön sielunelämä, haaveet, pelot ja toiseuden tunne ovat universaaleja. Päästäkseen sisälle Aniksen, 14-vuotiaan itähelsinkiläisen somalitytön elämään, hän ei haastatellut somalinuoria tai ujuttautunut somaliyhteisöön. Nuoret tytöt ovat nuoria tyttöjä kaikkialla. Sen sijaan Snellman tutustui Afrikan sarven historiaan, kuunteli afrikkalaista musiikkia, opiskeli ja makusteli somaliankieltä.

Snellman työstää kirjojaan moneen kertaan, ja kirjoittaa yleensä romaanin kolmeen kertaan. Parvekejumalat hän kirjoitti yhdeksän kertaa uudestaan, lykkäsi julkaisua vuodella, ja viimeisteli kirjaa vielä. Kirjan rakenne on erilainen kuin muissa Snellmanin romaaneissa: kaksi näkökulmaa, kahden tytön, Aniksen ja tämän kaverin siskon Allan, tarinat vuorottelevat. Kappaleet ovat melko lyhyitä, proosa on lyyristä ja tiivistä. Snellman ei kuitenkaan mieti rakennetta etukäteen tarkasti, vaan tarina sanelee sen. Hänen kirjoissaan onkin hyvin erilaisia rakenteita.

Parvekejumalat on rinnakkaisteos Lemmikkikaupan tytöille. Snellman uumoilee, että häneltä tulee vielä kolmas, teini-ikäisestä tytöstä ja tämän isästä kertova romaani, mutta varma hän ei tästä vielä ole. Hän sanoo, että teinityttöjen kautta on mahdollista kuvata raa'astikin arvomaailmaamme, aikamme moraalia ja estetiikkaa. Nuoret tytöt ovat markkinoiden kohde ja kaikki haluavat heitä. Tämänhetkinen työ on näytelmäkäsikirjoituksen työstäminen Parvekejumalista Helsingin kaupunginteatterille. Ensi tai seuraavana vuonna näyttämölle tuleva teos on Suomen suurissa teattereissa ensimmäinen, jossa on muslimiperhe pääosassa.

Islam kiehtoo Snellmania. Hänen isänsä työskenteli erilaisten kauppavaltuuskuntien tulkkina mm. arabimaissa, toimi aktiivisesti Suomi-Arabia -ystävyysseurassa ja keräili Koraaneja. Snellman on itsekin matkustanut ja asunut arabimaissa, ja niiden kulttuuri on kiinnostanut häntä pitkään. Islam on ollut merkittävässä roolissa myös kirjoissa Tushka ja Arabian Lauri.

Uskonnot ovat ajassamme yllättävän tärkeitä, TV2:n Homoilta sai aikaan valtavan valtionkirkosta eroamisen, ja eduskuntavaalien äänestystulos on laittanut maahanmuuttokysymykset kaikkien huulille. Kunniaväkivaltaa esiintyy myös Suomessa, ja kirjallisuus on hyvä kanava keskustella tunteista ja mielipiteistä, joita ei ehkä muuten uskalleta sanoa ääneen. Nuorissa on toivo, myös maahanmuuttajien yhteisöissä. "Somppufeministit" (kuten he itse itseään kutsuvat) hakevat paikkaansa länsimaisten naisten rinnalla, osana suomalaista yhteiskuntaa.

Snellman on saanut Parvekejumalista paljon palautetta, lähestulkoon kokonaan positiivista, etenkin nuorilta tytöiltä. Yllättäen hän on saanut kirjeitä myös lestadiolaisilta, jotka ovat kokeneet äärimmäisen rajoittamisen ja eristyksen tutuiksi. Kirjan julkaisemisen jälkeen Snellmania pyydettiin Suomi-Somalia -seuran hallitukseen, jossa hän tällä hetkellä istuu. Snellman sanookin, että ei saa varoa ja pelätä kirjoittaa asioista suoraan, ei pidä kaunistella asioita.

Snellman itse sanoo kirjoistaan, että ne eivät ole bulkkiproosaa, eivätkä välttämättä helppoa luettavaa. Hän ei kirjoita kirjaa per vuosi, ei dekkareita, joissa olisi sama päähenkilö. Oma mielipiteeni Parvekejumalista on kuitenkin se, että kirjailija yrittää liikaa. Olen Snellman-fani, mutta tämän kirjan lyhyet kappaleet ovat liiankin tiivistettyjä, tuokiokuvia, tiisereitä. Ne vihjailevat enemmän kuin kertovat, ärsyttävät enemmän kuin koskettavat. Tarina itsessään on tärkeä ja pitää lukijan otteessaan, päähenkilöt ovat kiinnostavia, ja loppu on traagisista traagisin. Muoto vain häiritsee, en meinannut millään päästä kirjassa alkua pidemmälle, enkä lopussakaan ollut vakuuttunut kirjan ansioista.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Parvekejumalat
Kirjailija: Anja Snellman
Kustantaja: Otava (2010)

Asteriinan arvio: **½