Oodi pienille varpaille. Ja kirjoille.

Kirjahullu ei ole viime aikoina lukenut, saati kirjoittanut. Kun oli se yksi Tärkeä juttu tuossa ennen joulua. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ne pienet varpaat ja ne pikkiriikkiset kädet ja se pehmoinen poski ja se ryttyinen naama lumosivat kirjahullun, eikä lukemisesta tullut mitään. Sinne jäivät kirjat, kirjahyllyyn. Eikä voinut kirjoittaakaan, kun ei ollut yhtään järkevää ajatusta jaettavaksi. Paitsi toki niistä varpaista ja poskista ja tuoksuista ja äänistä olisi voinut vaikka lausua runoja. Mutta ei kukaan halua kuulla kirjahullun lausuvan tai runoilevan. Uskokaa pois.

Kirjahullu perusti tämän blogin, koska rakastaa pienten ja hiukan isompien varpaiden lisäksi kirjoja, kirjojen tuoksua, kirjahyllyjä, lukemista sekä ajatusta lukemisesta. Onneksi kirjahullu ei ollut mietteineen yksin, sillä kaksi kanssalukijaa innostui jakamaan ajatuksiaan kirjahullun seurassa. Kiitokset ja kumarrukset siis Mialle ja Asteriinalle, joita ilman blogi olisi ollut puisevaa, tylsää ja yksitoikkoista jorinaa samanlaisista kirjoista samanlaisella otteella. Ja joulukuukin olisi jäänyt ilman rivin riviä. Nyt blogilla on kolme ääntä ja kolme erilaista persoonaa. Ja kolmella äänellä voidaan jo puhua näkökulmista kirjoihin ja kirjallisuuteen. Ja siinä on jo aineksia vaikka runolle, mutta jätetään se nyt kuitenkin pöytälaatikon täytteeksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Kirjojen parissa tavataan taas.