Joulupukki toi kirjahullulle yllättäen muutaman kirjan. Lahjakirjojen joukossa oli muutama vakavasti otettava kaunokirjallinen teos sekä yksi kevyempään kastiin kuuluva opus. Koska kirjahullun pää on vakavasti pehmentynyt pienten varpaiden vaikutuksesta, on kirjojen lukeminen syytä aloittaa varoen. Tämän takia alkupalaksi valikoitui joululahjoista hömpin eli Stephanie Meyerin vampyyriromanssi Houkutus. Kirjahullu tykkää nimittäin kovasti vampyyreista, koska ne ovat niin ihanan pahoja, mutta pelkää viimeaikaisen vampyyribuumin latistaneen vampyyrit ensirakastajiksi, joissa ei ole dekadenssia tai pahuutta edes nimeksi. Ei vampyyrin ihan oikeasti kuulu puhua pehmeitä ja pitää kädestä kiinni, vaan purra, repiä ja raastaa.
Meyerin kirjoista on tullut valtava ilmiö ja niitä on myyty miljoonia. Filmatisoinneista on tullut supersuosittuja. Lukijakunta koostuu tiettävästi kaikenikäisistä, eikä kirjahullu ole ainut keski-iän korville ehtinyt lukija. Jokin niissä siis kiehtoo.
Entäs sen tykkäämisen laita? Bellan ja Edwardin romanssin alkutaipale on aika peruskauraa. Eläviin kuolleisiin liittyvä uhan tunne on melko maltillisella tasolla, eikä synkkähanasta ole väännetty ihan tarpeeksi mustia sävyjä kirjan mausteeksi. Edward on hiukan turhan enkelimäinen ja imelä vampyyriksi, vaikka vampyyrinä olemisen vaikeutta koitetaan alleviivata. Bellan epävarma ”whatever” –teiniangsti ei jaksa herättää kirjahullun sympatiaa puolelleen, vaikka kirjahullu muistaakin olleensa itse juuri samanlainen. Suhteen kehittely on sitä paitsi aikamoista jahkailua, kuten tietysti teiniromanssiin kuuluukin, mutta rajansa kaikella. Itseäni alkoi jo kirjan puolessa välissä kyllästyttää, kun pariskunta ei pääse suhteessaan silmäpeliä, kädestä pitämistä ja huokailua pidemmälle. Mutta tottahan se on: rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen kovin vaikeaa.
Pakko silti myöntää, että Bellan ja Edwardin tarina jäi kiinnostamaan kirjahullua sen verran, että tie vei Wikipediaan, josta kirjahullu lukaisi seuraavien osien juonikuvailut. Oli nimittäin pakko selvittää saavatko rakastavaiset toisensa ja tuleeko siitä Bellasta loppujen lopuksi vampyyri.
Kirja pähkinänkuoressa
Katsoin "Twilight"-elokuvan, ihan yleissivistyksen vuoksi. Eikä se ollut niin huono kuin odotin. Vampyyrit saavatkin olla vähän pökkelöitä ja kauniit teinit kömpelöitä.
VastaaPoistaKeski-ikäistyneenä perheenäitinä pystyin oikein hyvin eläytyvään Edwardin ja Bellan suhteen dramatiikkaan: jos olisin huiman rakastunut Mars-patukkaan, en voisi koskaan koskeakaan mihinkään muuhun makeaan, ja se Mars-patukka olisi koko ajan siinä. Eikö tulisi kiusaus maistaa ihan vain vähän? Tai vaikka vetäistä koko patukka kerralla? Pelottaisiko Mars-patukkaa? Uskaltaisinko antaa sen olla vierelläni?
Onneksi asiat eivät ole näin huonosti. *Mums*
*eläytymään
VastaaPoista(Kuka voi kirjoittaa oikein kun kaikki ajatukset on siinä Marsissa?)
Keski-ikäistyneenä perheenäitinä huokailevat teinit eivät kiinnosta Pätkistäkään, mutta pahoin pelkään, että omassa teni-iässä tämä tematiikka olisi uponnut kuin Mars-patukka karkkilakkolaisen suuhun.
VastaaPoistaKaikki tämä huokailu ja jahkailu olisi uponnut teininä ihan täysin, mutta nyt sitä oli kerta kaikkiaan liikaa. Elokuvassa huokailu toimi paremmin, mutta kirjassa se meni jo puuduttavaksi. Ehkä olisi pitänyt olla Tuplaa?
VastaaPoista