Kongon viidakon lähetysasemalla oli tarkka istumajärjestys, moraali ja aikataulu. Uusi tulokas istui pöydän ääressä huonoimmalla paikalla, kunnes eteni paremmalle paikalle luonnollisen poistuman kuten kuuden vuoden keikkatyön tai kuolemantapauksen kautta. Moraali ei sallinut alkoholin juomista, parhaimmat pidättäytyivät myös kahvin nauttimisesta sen kiihottavan vaikutuksen vuoksi. Kukaan ei koskaan myöhästynyt työtehtävistä niin kauan kuin jalat kantoivat. Toisaalta sunnuntaisin ei saanut tehdä työtä edes terveysasemalla.
Louise A. Stinetorfin kirja Valkoinen noitatohtori kertoo siitä, kuinka nelikymppinen amerikkalaisnainen lähtee joskus 1900-luvun alkupuolella toteuttamaan kutsumustaan Afrikkaan. Tähän asti oman elämän toteuttamisen olivat estäneet vanhempien ja sisarusten elämät, joille yksinäisen naisen tarpeet olivat aina alisteisia. Kun odottaa tarpeeksi kauan, niin kolmen vuoden pakollinen sairaanhoitajakoulutus parikymmentä vuotta nuorempien joukossa on enää hidaste. Kongossa tarvittiin terveydenhoitohenkilökuntaa.
Matka Atlantin yli kesti kauan ja matka ylös Kongo-jokea saman verran. Ihmettelin monta kertaa sankarittaren kestävyyttä. Lähetysasemalla hoidettiin sekä sielua että ruumista, lääkärit ja sairaanhoitajat tekivät pitkiä päiviä saatavilla olevien resurssien puitteissa. Lähetystöasemalla oli myös koulu. Viidakkoon sopeutuminen oli jokapäiväinen haaste ja heimojen kanssa piti tulla toimeen. Tulokkaiden ja paikallisten tavat olivat kirjaimellisesti eri maailmoista.
Tämä on taas tällainen vanhanaikainen lukuromaani, joka sattui löytymään kirjahyllystäni. Kirjastosta en olisi tätä osannut tai viitsinyt etsiä, ja mieleeni tuleekin, kuinka paljon hyvää luettavaa katoaa aina sukupolvien vaihtuessa.
Kirjailija: Louise A. Stinetorf
Nimi: Valkoinen noitatohtori
Alkuperäinen nimi: White Witch Doctor (1950)
Suomentanut: Inkeri Hämäläinen
Kustantaja: Tammi (1951)
Mian arvio: ***
Kongo on kiinnostanut minua sen jälkeen kuin luin Barbara Kingsolverin Myrkkypuun sieminen ja Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamun, joten täytyy laittaa tämä korvan taakse. Kiitos vinkistä, sillä hyvää luettavaa todellakin katoaa kirjastojen varastoihin, josta sitä ei osaa kysellä ellei siitä erikseen tiedä. Surullista.
VastaaPoistaOlen hieman pettynyt että et jatkanut pornoteemaamme ja lisännyt otsikkoon väliviivaa.
VastaaPoistaTästä tulee mieleen lempinäyttelijäni Humphrey Bogartin leffa "African Queen", jossa Katherine Hepburn on lähetyssaarnaaja, joka joutuu pakenemaan African Queen -jokilaivalla saksalaisten poltettua aseman, ja suostuttelee kapteenin (Bogart) suunnitelmaan upottaa saksalaisten sotalaiva. Loistoleffa, joka perustuu C. S. Foresterin romaaniin.
Ja tietysti myös Joseph Conradin "In the Heart of Darkness" tapahtuu samassa maailmankolkassa. (Toisin kuin kirjan loistoadaptaatio "Apocalypse. Now.", jossa mennään jo aivan toiseen aikaan ja paikkaan, mutta joka kannattaa mainita aina kun voi. *Tattadadaadaa, tattadadaadaa, tattadadaadaa huutaa Wagnerin Valkyyrit*)
Viidakosta muistui mieleeni Therouxin Moskiittorannikko, jossa mies kuvittelee luovansa perheelleen paratiisin Hondurasin viidakoihin, mutta painajaiseksihan se paratiisi muuttuu. Kirjasta on tehty myös laadukas elokuva, jota tähditti Harrison Ford ja teini-idoli River Phoenix.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä. Ainakin tuo Barbara Kingsolverin kirja meni korvan taakse.
VastaaPoistaHuomasin imdb:stä että Valkoisesta noitatohtorista on tehty elokuva. Tiivistelmän mukaan kirjan juoni on muutettu täysin, joten siinä väliviivalle olisi käyttöä..