Hitaasti, nytkähdellen

Elämä matkii taidetta. Lukukokemus on parhaimmillaan silloin, kun se koskettaa omaa elämää yllättävän osuvasti. Kun opiskelijan tili on täysin tyhjä, kykenee ymmärtämään Émile Zolan Nanaa paremmin kuin yltäkylläisyydessä. Myrskyluodon Maijan vaikeudet ovat kouriintuntuvampia syysmyrskyn moukaroidessa ikkunan takana. Ja kirja, joka kertoo junamatkasta Siperian halki on hieman liiankin omakohtainen silloin, kun joulukuun lopussa kodista katkeavat sähköt ja vesi kolmeksi päiväksi.




Lukukokemukseni vuoden 2011 Finlandia-voittajasta, Rosa Liksomin romaanista "Hytti nro 6" vastaa muutenkin pitkää junamatkaa hyvin: luin kirjaa hitaasti, muutaman sivun illassa, välillä pysähtyen muutamaksi päiväksi ja taas lähtien nytkähdellen liikkeelle, kiihdyttäen välillä vauhtia ja pysähtyen koneiston hyydyttyä.

Liksomin kieli on valtavan tiivistä, muutamaan sanaan puristuu paljon erilaisia merkityksiä, joita pitää makustella rauhassa että ne aukeavat. Teksti on myös erittäin aistillista, eikä siitä saa kaikkea irti jos yrittää olla pikajunan kyydissä.

Suomalainen tyttö matkustaa Moskovasta Mongoliaan halki Siperian, jakaen hyttinsä ryyppäävän ja mesoavan venäläismiehen kanssa. Matkalla pysähdellään surkeisiin kaupunkeihin, nähdään upeita maisemia ja ankeaa neuvostoarkea, kohdataan aitous ja karkeus, pohditaan matkan syitä ja päädytään lopulta jurttaan Altai-vuoristossa.

Siinä on kirjan juoni lyhykäisyydessään, mutta se on täysin toissijainen. Tärkeintä on matka, jonka ei soisi päättyvän. Tytön sisäinen matka tuli kuitenkin valmiiksi Mongolian vuorilla, joten tarina loppui. Koko kirjassa ei ole mitään turhaa, ei mitään puuttuvaa. Se on sokaisevan kaunis ja hiljaisuudessaan ja hitaudessaan äänekäs kuin junan pilli taigalla.

Juna mateli eteenpäin kuin anteeksi pyydellen. Maidonvalkealta taivaalta kokonaisena hohtava aurinko kirkasti puhtaan lumen. Sitä jatkui muutaman tunnin, sitten pöyhkeän auringon peitti hetkeksi musta pimeys. Siperia katosi ikkunan takaa, mutta pujahti taas esille ennen kuin kukaan edes huomasi. Metsän puinen muuri kasvoi mustana ja pelottavana aivan radan reunassa. Kun se loppui, avautui laaja näkymä kauas joelle asti. Aavalla lumiulapalla oli kolme taloa, niiden edessä savusauna, josta pursusi musta savu. Saunan pihalla, höyrypilven keskellä seisoi alaston ja lihava, punakka nainen paljain jaloin. Mies tarjosi tytölle Puškin-suklaata. Se oli tummaa ja tulista.

Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Rosa Liksom
Nimi: Hytti nro 6
Kustantaja: WSOY (2011)

Asteriinan arvio: **** ½