Syntynyt juoksemaan

Tarahumarat ovat Meksikossa, Sierra Madren vuoriston laajoissa kanjoneissa elävä intiaaniheimo, jotka ovat tunnettuja juoksukyvystään ja kehittämistään huarache-sandaaleista. Tarahumarat saattavat juosta päiväkausia ja jopa 700 kilometriä yhteen menoon. Ultramaratoonarit juoksevat sata mailia pimeässä ja vuoristoisessa maastossa. Samanlaista järjetöntä toimintaa harrastavat myös Machu Picchun vuohipaimenet ja japanilaiset munkit. Miksi sitten länsimaiset ihmiset kärsivät jalka- ja selkäkivuista yrittäessään treenata maratonille? Ja miksi he edes yrittävät treenata? Voisiko nykyihminen ottaa oppia esi-isiltään? Christopher McDougallin kansainvälinen menestysteos "Syntynyt juoksemaan" kertoo tarahumaroista, ultramaratoonareista, juoksemisesta, ihmisen anatomiasta ja evoluutiosta niin kiehtovasti, että kyseessä voi sanoa olevan jännitystarina salaperäisen juoksutapahtuman järjestämisestä ja ihmisen perimmäsen lajityypin määrittämisestä. Ei mikään turha teos, siis!

Tarahumara-intiaanit haluavat pysytellä omissa oloissaan, ja muutamat yritykset tuoda heitä kisaamaan amerikkalaisten juoksijoiden kanssa ovat päätyneet katastrofiin. Niinpä ultrajuoksija ja tarahumaroiden ystävä Caballo Blanco yrittää järjestää kisan tarahumaroiden omalla maaperällä, päivien matkan päässä mukavuuksista, paikkaan jonne kuljetaan huumejengien alueiden läpi. Mukaan lähtee erilaisia persoonallisuuksia: lörppäsuinen Paljasjalka-Ted, bilettävä surffarityttö Jenn "Sekoilija" Shelton poikakaverinsa Billy "Luupää" Barnettin kanssa, seikkailulajivalmentaja ja valokuvaaja Eric Orton, ultrakisojen kuningas niin poluilla kuin maantielläkin Scott Jurek, sekä Luis Escobar, H.U.R.T. 100 -kisan voittaja, isänsä Joe Ramirezin kera. Seurauksena on monta läheltä piti -tilannetta, läkähdyttävää juoksemista, suuria tunteita ja ystävyyttä, kuoleman väijyessä jokaisen mutkan ja mäen takana.

Lisäksi kirjassa pohditaan juoksemista ja sen historiaa yleensä. Miksi hintelä ja hidas homo sapiens päihitti vahvemman ja älykkäämmän neandertalinihmisen, joka osasi metsästää ja syödä lihaa? Miksi ihmisellä on akillesjänne ja niskaside, kuten esimerkiksi jäniksillä ja hevosilla, kun simpansseilta nämä puuttuvat? Miksi ihminen on ainoa nisäkäs, joka kykenee hengittämään useammin kuin kerran per askel? Miksi ihminen jäähdyttää elimistönsä ihon kautta, toisin kuin muut nisäkkäät? Vastaus on ylivoimainen juoksukyky: ihminen on Harvardin tutkijoiden mukaan juoksukone, joka päihittää kevyesti hevosen, peuran ja gebardinkin, pitkällä matkalla. Kun antilooppi pakenee, "juostuaan kuumassa ilmastossa 10-15 kilometriä, se saa lämpöhalvauksen ja kupsahtaa." Homo sapiens on kyennyt selviytymään metsien vähenemisenkin jälkeen juoksemalla laumana savannilla riistaeläinten perässä.

Jos kerran ihminen on syntynyt juoksemaan, miksi juoksuharrastus sitten rikkoo paikat, huolimatta nykyaikaisista, pehmustetuista ja huippuunsa hiotuista juoksukengistä? Itse asiassa nämä lukuisat vammat johtuvat juuri siitä, että ihmiset juoksevat kengillä, jotka tekevät jaloista heikot sekä aiheuttavat ylipronaatiota ja polviongelmia! Jalassa on holvikaari, joka lujittuu sitä enemmän mitä kovemmalla voimalla sitä painetaan alas. Ja kun jalat laitetaan kenkiin, jotka pitävät sen paikoillaan, "on sama kuin pistäisi jalat kipsisidokseen". "Kun kengät tekevät kaiken työn, jänteet jäykistyvät ja lihakset kuihtuvat." Jopa Nike on joutunut myöntymään (vaikka suoltaakin ulos uusia kenkämalleja vuosittain) ja on kehittänyt "Nike Free" -kengät, joiden iskulause on "juokse paljain jaloin".

Miksi ihmiset sitten juoksevat maratoneja? "Jos et usko syntyneesi juoksemaan, et ainoastaan kiellä historiaasi, vaan myös sen, kuka olet." Juoksen lokakuussa viidennen maratonini, ja luotan treenatessa kirjoihin "Runner's World Complete Book of Running" (Amby Burfoot, Rodale 1999) ja "How to Train for and Run Your Best Marathon" (Gordon Bloch, Fireside 1993). Paljain jaloin en kuitenkaan (vielä) aio juosta.

"You don't stop running because you get old. You get old because you stop running." - Jack Kirk, aka Dipsea Demon, 96-vuotias ultramaratoonari


Kirja pähkinänkuoressa

Kirjailija: Christopher McDougall
Nimi: Syntynyt Juoksemaan (Born to Run)
Suomentaja: Heli Ruuhinen
Kustantaja: Docendo (2010)

Asteriinan arvio: ***½