Mian tavoin, kirjahullu pakeni Itämeren rannoilta hetkeksi hieman isommille vesille. Huuhdottuaan murtoveden pärskeet naamaltaan, kirjahullun matka vei mielen syövereihin ja tarkemmin ottaen neurologian pariin. Neurologian professori Oliver Sacksin populaari klassikkoteos ”Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi” on kuulunut lukulistalle jo pitkään, mutta päätyi vasta nyt yöpöydälle. Ja hyvä, kun päätyi luettavaksi edes nyt, koska kyseessä on varsin mukaansatempaava pieni teos ihmisaivojen kummallisuuksista.
Kirja rakentuu neljästä osasta, joista ensimmäinen käsittelee tietynlaisia puutostiloja. Osalta potilaista puuttuu muisti (eikä kyse ole siis mistään Alzheimirista tai vanhuuden seniiliydestä), joltain puuttuu kasvojen hahmotuskyky, joku ei kykene kävelemään, koska ei pysty tuntemaan omaa kehoaan, joku taas kärsii vieraan jalan tai käden syndroomasta, eräs potilas ei kykene nimeämään tuttujakaan esineitä, vaan kuvailee ne kiertoilmauksin ja niin edelleen. Neurologiset puutostilat aiheuttavat kiusallisia, hämmentäviä ja jopa mahdottomia tilanteita.
Toisessa osassa ollaan kohtuuttomuuksissa ja erityisesti Touretten syndrooman parissa. Touretten syndrooman kärsivät potilaat käyvät ikään kuin ylikierroksilla, joka näkyy mm. tic-liikkeinä ja hallitsemattomina kielellisinä purkauksina. Touretten syndrooma näyttäytyy ylenpalttisuutena. Kyse on Sacksin mukaan vaarallisen hyvästä olosta, jonka alla avautuvat pohjattomat kuilut.
Kolmannessa osassa Sacks käsittelee haltiotiloja, joita ei ole perinteisesti pidetty neurologisina ongelmina. Näihin kuuluvat mm. uskonnollisiksikin leimatut näyt ja ilmestykset tai vaikka korostuneet haju- tai musiikkiaistimukset. Viimeisenä kirjassa käsitellään savantteja, eli usein kehitysvammaisia tai autistisia ihmisiä, joilla on jokin korostunut vaikkapa musiikkiin tai matematiikkaan liittyvä kyky.
Kirjaa lukee mielellään ja teksti on sopivan yleistajuista. Esitellyt potilastapaukset ovat toinen toistaan oudompia ja herättävät paljon kysymyksiä aivojen toiminnasta. Sacks ei anna kaikissa tapauksissa tarkkoja vastauksia (ehkä vastauksia ei ole) ja välillä toivoisi, että kirjassa keskityttäisiin vieläkin tarkemmin yksittäisiin tapauksiin ja ongelmien syihin. Lisäksi jäin osassa tapauksia kaipaamaan eräänlaista lopputulosta, nyt osa potilaskohtaloista jäi jotenkin avoimiksi.
 |
| Oliver Sacks vuonna 2009 |
"Mies joka luuli vaimoaan hatuksi" on ollut varsinainen menestys. Kirjasta on tehty mm. ooppera sekä useita teatterisovituksia, joista yksi viimeisimmistä taidettiin esittää Helsingissä vuonna 2010. Oliver Sacks on myös toiminut esikuvana Robin Williamsin esittämälle sympaattiselle neurologille ”Heräämisiä” –elokuvassa. Elokuva perustuukin Sacksin kirjaan ”Heräämisiä”. Sacksin kirjasta ”Musicophilia. Tales of Music and the Brain” on tehty kiinnostava dokumentti ”Musical minds”, joka teki vaikutuksen ainakin itseeni. Taidanpa ottaa kyseisen kirjan jo lähes loputtomalle lukulistalleni.
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Oliver Sacks
Nimi: The Man who mistook his wife for a hat
Kustantaja: Summit books (1985)
Suomenkielinen nimi: Mies joka luuli vaimoaan hatuksi
Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: Tammi (1988)
Lempeästi hullu arvio: ***+
En olisi tähän(kään) aiheeseen törmännyt ilman tätä blogia. Kaikesta sitä kirjoitetaan kirjoja ja tehdään vielä teatteria ja elokuviakin. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää, varsinkin jos siitä osaa vetävästi kertoa.
VastaaPoistaItsekin hiukan hämmennyin, kun luin ooppera- ja teatteriversioista. Ymmärrän hyvin vielä elokuvan ja dokumentit, mutta että neurologinen ooppera..
VastaaPoistaTeatteriversio rantautui tänne länsirannikolle vuonna 2010:
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/teatteri/120713.html
Ja Helsingin Lilla Teaterniin vuonna 2003:
http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Lillanilla+onhyvä+tahto/HS20030828SI1KU03vjl
Todellakin, erikoisia taidemuotoja spin-offeina. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta se tuo mieleen kaksi muuta erittäin vetävää psykiatrisia tapauksia esittelevää kirjaa, jotka olen nuorena ahminut: "Sybil" (jakautuneesta persoonallisuudesta) ja "The Boy Who Couldn't Stop Washing" (obsessiivis-kompulsiivisuudesta).
VastaaPoistaHauskasti tämä kirja mainittiin myös juuri lukemassani "One Dayssä": sen avulla kuvattiin päähenkilön sisustusta ja sielunmaisemaa sen kautta, vuonna 1988. Kirjan vieressä oli toinen parikymppisen opiskelijatytön yöpöydälle kuuluva teos, "Olemisen sietämätön keveys".