Kirjahullun itämerellinen kulttuurijuna on saapunut seuraavalle etapilleen eli Venäjälle. Matka ei ollut helppo. Junamatka oli täynnä turhia pysähdyksiä ja turhautumista. Liekö syypäänä syyssää, henkinen lamaannus vaiko silkka huono tuuri, mutta sopivaa kirjaa ei tahtonut löytyä millään.
Ensisijaisena tarkoituksenani oli voittaa kaksinkertainen pelkoni lukemalla muutama Tsehovin novelli. Jos asia ei ole vielä käynyt selväksi, niin suhtaudun suurella varauksella sekä Tsehoviin että novelleihin. Yhdistetyn tsehovilais-novellistisen pelkoni selättäminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä kirjailijan koottuja novelleja ei harmikseni löytynytkään mistään. Tein muutaman turhaksi osoittautuneen tiedusteluretken pahuuden vallassa olevan kirjahyllyni uumeniin, jossa tiedän kyseisten opusten majailevan, mutta turhaan. Ei Tsehovia, eikä novelleja. Matkani vei takaisin lähtöpisteeseen.
Valitettavan äkkipysähdykseni jälkeen päätin toteuttaa toisen kirjallisiin pelkotiloihini liittyvän suunnitelmani, eli Dostojevski-angstin selättämisen. Olen vältellyt isoa-D.tä ahkerasti, vaikka Rikoksesta ja rangaistuksesta pidinkin. No, Pietarista kertovaa Valkeat yöt -pienoisromaania ei sitten löytynytkään vakioantikvariaatista, enkä ollut henkisesti valmis heittäytymään Idiootin, Karamazovin tai muiden isojen teosten vietäväksi. Ja niin ajautui Dostojevskikin jäihin.
Turhautumisen tilaan ajautuneena päätin ostaa antikasta ensimmäisen löytämäni venäläisteokseen. Silmäni osuivat lupaavasti punakantiseen Jevgeni Popovin Mestari Kaaokseen. Kirja osoittautuikin ennakko-oletusteni vastaisesti humoristiseksi teokseksi, joskin äärimmäisen vaikeasti määriteltäväksi ja päättömän kaoottiseksi tapaukseksi.
Vuonna 2003 kirjoitettu Mestari Kaaos on venäläisen satiirikon Jevgeni Popovin kirjoittama postmoderniksi proosaksi luonnehdittu teos. Kirja on epäilemättä postmoderni ainakin rakenteeltaan. Itselläni oli ainakin vaikea hahmottaa kirjaa kokonaisuutena, mikä lienee postmodernin kirjallisuuden tunnusmerkkejä. Popovin kirja on sekava kokoelma poliittista pamflettia, tajunnanvirtaa, jonkinlaista kehityskertomusta sekä tiukkaa historiallista analyysiä. Lisäksi kirjaa voi lukea matkakirjana sekä sukeltaa Suomen, Ruotsin sekä entisten itäblokin maiden lähihistoriaan. Juuri nämä lähihistorialliset luotaukset tekivät kirjasta kiinnostavan, sillä lähihistoriaa käsitellään kiitettävän avoimesti ja ilottelevasti. Ja jotenkin virkistävän erilaisesta näkökulmasta kuin mihin suomalaisessa historiankirjoituksessa tai sanomalehdissä on tottunut.
Mestari Kaaos on vähintäänkin kummallinen teos. Mutta se on jotenkin hyvällä tavalla kummallinen ja sekava. Ei kaaosta voi ymmärtää tai käsittää. Eikä tarvitsekaan. Tämä ajatus auttaa jaksamaan sen kaaoksen keskellä, jota elämäksikin kutsutaan.
Identiteetin rakennusaineet: Itänaapurin varjo. Sukellusveneet ja suomettuminen. Ruotsalainen sosiaalidemokratia. Kaikessa aina piirun verran paremmat ruotsalaiset. Baltian maiden suuri muutos.
Itämerellisyyden ainekset: Olemme erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia.
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Jevgeni Popov
Nimi: Maisteri Kaaos (Master Haos)
Suomentaja: Eero Balk
Kustantaja: Taifuuni (2003)
Lempeästi hullu arvio: Kirja pakenee tähtiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti