Neljä vuotta sitten, edellisenä iltana, minulta tuli lapsivesi viisi viikkoa etuajassa. En ollut valmistautunut synnytykseen millään lailla, sillä suunniteltu sektio oli varattu parin viikon päähän. Lähdimme TYKS:iin ilman varusteita, otin ainoastaan mukaani tämän kirjan. Jouduin osastolle perjantai-iltana ja aloitin lukemisen. Lauantai-aamuna olin pienen pojan äiti. Jouduimme viettämään monta päivää sairaalassa varmuuden vuoksi. Onneksi kaikki oli hyvin, mutta päivät olivat pitkiä. Tämä kiireessä mukaan otettu kirja auttoi minua monella tavalla.
Takakannen teksti:
Something strange and terrible is happening deep in the oceans. Tides and currents are shifting, normally peaceful creatures are attacking, ships are sinking, fishermen drowning. The world ecology is in crisis... and this is just the beginning.Annan kirjalle neljä tähteä, mutta olosuhteet nostavat luokituksen viiteen. Onko teillä kirjoja, jotka muistatte aina?
Kirja pähkinänkuoressaKirjailija: Frank Schätzing
Kirja: The Swarm (Der Schwarm)
Kustantaja: Hodder (2006)
Mian arvio: **** + *
Itselläni on jäänyt vastaavassa synnyttämisen tilassa mieleen Micheal Crichtonin Timeline (Aikamatka), joka oli sopivan menevää luettavaa tuossa kovassa väsymyksessä.
VastaaPoistaToinen kirja, joka on jäänyt mieleen, on Stephen Baxterin The Flood. Tämä kirja on painunut mieleen hieman erikoisesta syystä. Olin lukemassa kyseistä kirjaa yläkerrasa, kun kuulin aivan tolkuttoman tömähdyksen. Pelästyin aivan alyttömästi, sillä olin varma, että nyt talon katto romahtaa päälleni. Lisäksi kirja oli jotenkin jännässä kohdassa. Kyse ei kuitenkaan onneksi ollut mistään niin dramaattisesta tapahtumasta. Lumet vain rysähtivät kertaheitolla alas katolta ja kova ääni johtui siitä. Mutta mieleen se kirja jäi.
Muitakin vastaavia mieleenpainuvia kirjoja varmasti on, mutta nyt en saa niitä mieleeni.
Lähes päivälleen kolme vuotta sitten olin synnyttämässä esikoistani, ja mukanani oli Lionel Shriverin kirja "We Need to Talk About Kevin". Kirja on kammottava kuvaus kouluampumisesta, jossa ampujan tarina kerrotaan pojan äidin kautta. Järkyttävä kirja, ja järjetön valinta synnytyssairaalaan. Minut pelasti se, että saimme tytön. (Kirjasta ilmestyy elokuva tänä vuonna, en suosittele, ainakaan poikien äideille.)
VastaaPoistaParin viikon kuluttua tulee vuosi siitä, kun olin jälleen synnärillä. Tällä kertaa tiesin paremmin, ja mukaan lähti pino chicklitiä. Epihuuruissani lueskelin tyytyväisenä jotakin helppoa pokkaria, kunnes käskettiin alkaa ponnistaa. (Tarkisin valokuvasta: kirja oli Cathy Kellyn "Lessons in Heartbreak". Ei mitään muistikuvaa sisällöstä.)
Unohtumaton puolestaan on Stephen Kingin "It", jota luin parikymmentä vuotta sitten kesätöissä Ruissalon leirintäalueella. Kesä oli sateinen, leirintäalue lähes tyhjä, ja minä istuin kioskissa ja ahmin pelottavaa kirjaa. Muutaman kerran kiljaisin ääneen asiakkaan koputtaessa ikkunaan. Vieläkin pelkään pellejä.
Niin ikään jotkut ihanimmista kesä- ja lomamuistoista liittyvät kirjoihin: Frances Mayesiä Santorinilla, Nick Hornbyä Seychelleillä, Bo Carpelania Turun saariston ulkoluodoilla.
Täälläkin pelätään Pahaa Pelleä, mistähän syystä?
VastaaPoistaMuistan kun luin mökillä Matthew Reillyn kirjaa Temple, jossa seikkailtiin Amazonin viidakossa ja mustat jaguaarit tai pantterit harvensi retkikunnan jäseniä. Mökillä oli pilkkopimeää ja kun oli pakko käydä ulkona, olin ihan varma, että sellainen hyppää puskasta kimppuuni. Harvoin olen aikuisena niin paljon pelännyt.
Syitä pellepelkoon voi olla monia..
VastaaPoistaPelottavista kirjoista tulee mieleen Stephen Kingin Carrie, jonka luin joskus nuorena. Tämän verisinfonian tanssiaiskohtaus on todella epämiellyttävä. Ihan teki pahaa lukea sitä. Muistan joskus teininä lukeneeni myös Kingin Kolkuttajia pitkällä junamatkalla. Pelotti ihan hirveästi, että ihmiset muuttuvat sellaisiksi läpikuultaviksi öklötyksiksi. Järjetöntä pelkoa, mutta pelko on primitiivistä. Sitä ei voi selittää järjellä.
Pari epämiellyttävää lukukokemusta liittyy koulussa luettuihin kirjoihin. Yläasteikäisenä tulin ihan luulosairaaksi, kun luimme kirjan leukemiaan sairastuvasta pojasta (en nyt muista kirjan nimeä). Olin vakuuttunut, että itse sairastun kyseiseen tautiin ja yöuniahan siinäkin menetettiin. Tove Idströmin Veljeni Sebastian jäi myös mieleen jotenkin ikävästi. En edes muista mistä se kertoi, mutta kamalan ahdistava se oli. Pirkko Saision Sisaruksia taas on kiittäminen, etten moneen monituiseen vuoteen suostunut lukemaan kotimaista nykykirjallisuutta. Koulussa luetuilla kirjoilla voi olla kauaskantoisia ja yllättäviä vaikutuksia.
Kiinnostavia kommentteja koulussa luetuista kirjoista! Tuo mieleeni huippukiinnostavan tutkimuksen ja yhden lempigenreni: taloustieteellisistä tutkimuksista kertovat faktakirjat, eritoten insentiiveihin liittyvät osiot. Palaan näihin pian omana blogitekstinään. :)
VastaaPoistaJos omia lapsia ajatellaan, olisi varmaankin kriittistä keskustella kirjoista, joita lukevat. Kertoa, että kaikki kirjat eivät kiinnosta, eikä tarvitsekaan?
"Veljeni Sebastian" puolestaan iski minuun kuin salama. Kuten myös aikanaan John Irvingin "Prayer for Owen Meany". Jos Annika Idströmin romaania ei olisi julkaistu 4 vuotta ennen Owen Meanya, olisin epäileväinen juonen ja päähenkilöiden samankaltaisuuksien vuoksi.
Piti katsoa netistä mitä insentiivi tarkoittaa.
VastaaPoistaKoulussa luetuista kirjoista minulle ei tule mieleen yhtäkään, sillä samoihin aikoihin luin parempia kirjoja Turun kaupunginkirjastosta. Ainoa mitä näistä koulutunneista jäi mieleen, on novellin haukka –teoria, mutta en muista missä novellissa se haukka syötiin.
Ehkä pitäisi lukea tuo Idström uudestaan. En muista miksi se oli ahdistava, enkä muista edes mistä se kertoi. Mutta nimi siitä on jäänyt mieleen ja jäytävä ahdistus.
VastaaPoistaAnnika Idström kuoli viime yönä, 63-vuotiaana. Hän oli kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja on saanut Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Pro Finlandia -mitalin. Hän on kirjoittanut viisi romaania ja tv-näytelmiä sekä kuunnelmia, ja kääntänyt romaaneja ja runoja tanskasta ja norjasta suomeksi.
VastaaPoistaOlen lukenut hänen romaaneistaan kaksi ja pitänyt aikanaan kummastakin kovasti. Lukulistalle tulevat nyt kaikki Idströmin romaanit.
Viimeistään nyt pitää ottaa Idströmin "Veljeni Sebastian" lukupinoon.
VastaaPoista