keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Kauneinta musiikkia
Kevätväsymys vaivaa edelleen. Tiedätte varmasti sen tunteen kun herää keskellä yötä ja kuvittelee että on aamu, kun on jo nukkunut niin pitkään. Minä herään tällä tavoin kello 22:45...
Tästä syystä en pääse kirjassani (Howard Jacobsonin "The Finkler Question") eteenpäin, en sitten millään, vaikka alku on oikein lupaava. Itse asiassa olen aloittanut kirjan jo useampaan kertaan, koska olen halunnut päästä takaisin tunnelmaan taukopäivien jälkeen.
Tästä tuli kuitenkin mieleeni kysymys kirjan aloitussanoista. Kirjan ensimmäiset virkkeet luovat tunnelman, virittävät odotukset, ja saattavat vaikuttaa ratkaisevasti lukupäätökseen. "The Finkler Questionin" tunnelma muistuttaa minua kovasti Ian McEwanin "Saturdaysta". En tiedä lunastaako kirja suuret odotukset (McEwan on lempikirjailijoitani), mutta ainakin jaksan aloittaa sen aina uudestaan.
Omissa lukukokemuksissani on aloituskappaleissa yksi ylitse muiden. Toni Morrison on ehdoton suosikkikirjailijani, ja kirjassa "The Jazz" on loistava, kerrassaan mahtava, ensimmäinen kappale. Se kertoo kirjan teeman, esittelee hahmot, ja antaa äänialan ja rytmin koko tarinalle. Mutta samalla se voisi olla pienoisnovelli itsessään!
Sth, I know that woman. She used to live with a flock of birds on Lenox Avenue. Know her husband, too. He fell for an eighteen-year-old girl with one of those deepdown, spooky loves that made him so sad and happy he shot her just to keep the feeling going. When the woman, her name is Violet, went to the funeral to see the girl and to cut her dead face they threw her to the floor and out of the church. She ran, then, through all that snow, and when she got back to her apartment she took the birds from their cages and set them out the windows to freeze or fly, including the parrot that said, "I love you."
Kaunista. Traagista. Kuten koko kirja: sydäntäsärkevää musiikkia 1920-luvun Harlemista. En tunne jazz-musiikkia, mutta Morrisonin sanat menevät suoraan sisimpään, kuin kaunein sävelkulku toisensa perään, ilman hengähdystaukoja.
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjailija: Toni Morrison
Nimi: Jazz
Kustantaja: Alfred A. Knopf (1992)
Asteriinan arvio: *****
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jopa oli intensiivinen aloitus! Luin sen kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla se kuulosti yhtä hyvältä. Häkellyttävä taito tiivistää yhteen lyhyeen kappaleeseen kolmen ihmisen kohtalot, niin että lukija vielä ymmärtää jokaisen erilaiset motiivit.
VastaaPoistaKielen käyttö oli myös omintakeista ja saa minut tarttumaan ensimmäiseen Toni Morrisonin kirjaan, en nimittäin ole lukenut yhtäkään.
Häpeän myöntää, mutten ole minäkään tarttunut Morrisoniin, vaikka on pitänyt. Nytpä tartun. Millä teoksella kannattaa mielestäsi aloittaa, vai ovatko kaikki yhtä lailla lukemisen arvoisia?
VastaaPoistaJa mitä tulee nukkumisjuttuun.. Minulle käy usein noin. Herään klo 23.00, vaikka luulen, että on jo aamu. Se on raivostuttavaa.
En osaa oikein nostaa mitään Morrisonin kirjaa ylitse muiden. Ehkä kirjoista lyhimmät, "Jazz" ja "The Bluest Eye", tai "Song of Solomon" ovat samankaltaisesti lähes lyyrisiä kauneudeltaan. Tai "Sula".
VastaaPoistaEi, en pysty vertailemaan. "Beloved" oli joskus ykkönen, mutta kun näin sen elokuvana, kirjan lumo jotenkin kärsi, arkipäiväistyi. Ikään kuin oma salainen ihastus olisikin paljastunut, no, kaupalliseksi.
[Miesmakumme on jo aiemmin todistettu erilaiseksi, mutta analogiana kävi kuin olisin ajatellut Johnny Deppiä, ja pääosassa olikin Matthew McConaughey.]
Mutta siis varauksetta suosittelen mitä tahansa Morrisonin kirjaa. Jazzin alkukappale taisi viedä minutkin mennessään niin, että Jacobson saa edelleen odottaa.
Pitää oitis tutkia äidin kirjahyllyä. Olen muistaakseni nähnyt siellä ainakin Jazzin ja Belovedin.
VastaaPoistaKevätväsymys näköjään iskee joka vuosi samaan aikaan. Huhtikuussa ei lukemisesta tahdo tulla mitään.
VastaaPoistaThe Guardianissa oli juttu parhaista aloitussanoista:
http://www.guardian.co.uk/culture/gallery/2012/apr/29/ten-best-first-lines-fiction
"Pride and Prejudicen" aloitus on kyllä loistava, kuten koko kirjakin. Ironinen ote säilyy läpi kirjan, mutta muuttuu lempeämmäksi kun lukija tutustuu kirjan henkilöihin.
Pysyn silti kannassani: Toni Morrison on ykkönen. Enkä malta odottaa: hänen uusi kirjansa julkistetaan huomenna!