Meillä pelataan Afrikan tähteä. Eihän tämä lukemiseen liity, mutta lapsuuteen kylläkin. Ja minulla lapsuuteen liittyy vahvasti lukeminen. Eli siksi siis Afrikan tähti.
Tämä intomielinen uusi harrastus sai alkunsa pari viikkoa sitten, kun olimme ystävien luona kylässä. Jälkikasvu pelasi ihan ensimmäistä kertaa Afrikan tähteä. Ja siitä se sitten alkoi. Afrikan valloitus. Hankimme pelin sittemmin kotiin ja nyt sitä on pelattu. Ja pelattu. Ja pelattu. Ja aina vaan uudelleen. Smaragdit, topaasit ja rubiinit. Rosvot ja hevosenkengät. Afrikka maitse, meritse ja ilmateitse. Sukupolvesta toiseen.
Ei siinä mitään. Hauska pelihän se on. Ihan klassikko. Ja oppiipa lapsi Timbuktun, Tangierin ja St. Helenan sekä muut myyttiset maantieteelliset kohteet. Minä toivoin aina pääseväni Timbuktuun, vaikka epäilinkin pitkään, että tokkopa sitä on edes olemassa.
Afrikasta tulee mieleeni Sven Lindqvistin mainio teos, Aavikkosukeltajat. Tämä pohdiskeleva matkakertomus kertoo toteutuneesta lapsuudenunelmasta, matkasta halki Saharan. Runollinen ja viipyilevä matka läpi hiekka-aavikon teki minuun aikoinani suuren vaikutuksen. Lukemisesta on viitisentoista vuotta aikaa, mutta silti tämä kirja palautuu tunnelmina mieleeni. Kuivuus, karut maisemat, hiekka ja eloonjääminen. Täällä jokainen vesipisara on aarre. Ehkä meillä on jotain opittavaa Afrikasta ja afrikkalaisilta?
Kirja pähkinänkuoressa
Kirjalija: Sven Lindqvist
Nimi: Ökendykarna (1990)
Kustantaja: Albert Bonniers Förlag AB
Suomenkielinen nimi: Aavikkosukeltajat
Suomentaja: Antero Tiusanen
Kustantaja: Pequod (1997)
Lempeästi hullu arvio: *****
Olen aina luullut, että minulla, joka en ole koskaan käynyt Afrikassa, on jotenkin erityinen suhde Myyttiseen Afrikkaan. Ajattelin sen johtuvan siitä TV-ohjelmasta 70-luvulla, mikä sen nimi olikaan, jossa oli se mies ja se leijona ja se mies kasvatti sitä leijonaa ja iso siitä leijonasta tulikin ja se rakasti sitä miestä mutta se mies rakasti sitä leijonaa enemmän niin että se mies päästi sen leijonan takaisin luontoon enkä pysty kirjoittamaan nyt enempää koska kyyneleet valuvat näppäimistölle..
VastaaPoistaNyt Lempeästi Hullun postauksen jälkeen ymmärrän, että meillä kaikilla samaan sukupolveen kuuluvilla taitaa olla erityinen suhde Myyttiseen Afrikkaan ja se johtuu siitä, että ollaan kaikki pelattu Afrikan Tähteä. Mikä hieno peli ja seikkailu! Kiva että uudetkin sukupolvet pääsevät pelaamaan sitä.
Mainitsemasi matkakirjaa en tunne, mutta palaan aiheeseen myöhemmin. Matkakirjan lukeminen on välillä erinomainen tapa siirtää ajatukset muualle.
Olisikohan mainitsemasi kyynelkanavat avaava telkkarijuttu "Elsa, vapaana syntynyt"? Luin tai sitten minulle luettiin "Elsa" myös kirjana. Mutta TV-versio oli yksi lapsuuteni suurista jutuista. Jos Afrikka on se myyttinen maanosa, niin leijona on ainakin minulle se myyttinen eläin.
VastaaPoistaAfrkikan tähti on hieno peli. Ja einomainen esimerkki siitä, miten yksinkertainen on kaunista. Peli on tehty 50-luvun lopulla. Silloin maailma oli toisenlainen, mutta siitä huolimatta peli toimii edelleen. Ei kaikkeen pelaamiseen tarvita x-boxia, pleikkaria tai tietskaa. Vanhat lautapelit pitävät kutinsa vuosikymmenstä toiseen.
Kyllä, juuri se Elsa. Tässä meni nyt koko ilta, kun googletin tietoja Elsan kasvattajista, Joy ja George Adamsonista, ja heidän elämästään. Molemmat murhattiin, Joy 1980 ja George 1989. Mutta heidän elämänsä ja elämäntyönsä oli ihmeellistä.
VastaaPoistaMyyttinen Afrikka on tälle 70-luvun kasvatille Elsaa ja Peppi Pitkätossun isää (etelämeren saarella, minulle samaa Afrikkaa), Afrikan tähteä, ihmissyöjiä ja Laku-Pekkoja. Ja niitä Pakanamaan lapsia, joilla ei ole ruokaa.
VastaaPoistaMyöhemmin Afrikkaa olivat Minun Afrikkani, Hercule Poirot aavikolla, ja tietenkin Englantilainen potilas ja unohtumaton Pimeyden sydämessä.
Tätä Afrikkaa ei taitaisi enää löytää edes syvimmässä Kongossa. Saati miljoonakaupungeissa. (Ja uskaltaako sinne Timbuktuun tai Mombasaan matkustaa, pettymyshän siitä tulisi? Tangerissakaan ei näkynyt savimajoja.)
Lauluista vielä Mombasan lisäksi Hottentottilaulu :D
VastaaPoistaAfrikka 2001: Black Hawk Down.
VastaaPoistaAfrikka 2010: Vuvuzela.
Afrikka 2011: Kiasman ARS 11 käsittelee Afrikkaa nykytaiteessa.