perjantai 15. huhtikuuta 2011

Pyytämättä, yllättäen


Koska luolasukellus ja muut seikkailut ovat lähellä kotirouvan sydäntäni, kävin katsomassa Sanctum-elokuvan. Siinä joukko tutkijoita jää jumiin valtavaan luolasysteemiin, jossa maanalainen joki virtaa mereen. Älkää valittako minulle henkilöiden tai tapahtumien ennalta-arvattavuudesta, Sanctum oli juuri sitä mitä menin hakemaan, paitsi että siinä hoettiin Coleridgen runoa Kublai Khanista. En harrasta runoutta, mutta jos törmään hyvään runoon, se voi jäädä mieleeni vuosikausiksi. Nyt mielessäni pyörii tämä:

In Xanadu did Kubla Khan
A stately pleasure-dome decree:
Where Alph, the sacred river, ran
Through caverns measureless to man
Down to a sunless sea.

En löytänyt suomennosta tähän hätään, ja sitä paitsi tämä on parempi englanniksi. Samuel Taylor Coleridgestä (1772-1834) löytyy paljon tietoa, sillä hän oli yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minulle käy näin. Lara Croft: Tomb Raider –elokuvassa törmäsin Willian Blaken (1757-1827) runoon. En muista oliko kyse ensimmäisestä vai toisesta elokuvasta, mutta runon muistan edelleen:

Nähdä maailma hiekanjyvässä
Ja villikukkasessa taivas
Pitää äärettömyyttä kämmenellä
Ja elää ikuisuus hetkessä.

Tästä on monia suomennoksia, mutta näin minä sen muistan. Pitäisikö action-elokuvissa olla varoitus: elokuva sisältää runoutta, joten älkää nollatko aivojanne, muuten runonpätkä asettuu sinne. Eikä lähde pois.

9 kommenttia:

  1. Runous on kirjallisuudenlajeista se, johon minulla ei ole oikein mitään suhdetta lukijana. En pysty keskittymään ainakaan pitkiin runoihin. Olen kyllä yrittänyt. Sama pätee myös mm. Shakespearen näytelmiin. Ei onnistu niidenkään lukeminen, mutta katsominen kyllä.

    Miten saisi runoudesta kiinni? Ehkä tosiaan pitää mennä elokuviin, teatteriin tai avata telkkari.

    William Blakeen viitataan usein. Ja olen yrittänyt lukea Blakea, mutta johonkin sekin on tyssännyt. Ehkä pituuteen tai henkiseen laiskuuteen. Blaken Tiikeri-runon alun muistan lähes ulkoa, koska siihen on viitattu monessakin kirjassa:

    TIGER, tiger, burning bright
    In the forests of the night,
    What immortal hand or eye
    Could frame thy fearful symmetry?

    Ja televisiosta on tarttunut päähäni mm. Alfred Tennysonin Lady of Shalott, jotta "Anna ystävämme"-sarjan päähenkilö lukee intohimoisesti sarjan ensiminuutit.

    There she weaves by night and day
    A magic web with colours gay.
    She has heard a whisper say,
    A curse is on her if she stay
    To look down to Camelot.
    She knows not what the curse may be,
    And so she weaveth steadily,
    And little other care hath she,
    The Lady of Shalott.

    Tämä runonpätkä soi päässäni toisinaan. Ihan samalla tavoin kuin joku laulu.

    VastaaPoista
  2. Coleridge on tuttu myös tästä laulusta, jonka alku (ei tässä) koostuu eräästä fraasista, jonka jäljitin kerran muutamalla hiiren klikkauksella Shakespearen Windsorin iloisiin rouviin (sekin on pitkä juttu), mutta tässä teille Frankie goes to Hollywoodia:

    In Xanadu did Kublai Khan
    A pleasuredome erect
    Moving on keep moving on-yeah
    Moving at one million miles an hour
    Using my power
    I sent it by the hour
    I have it so I'm mocking it
    You really can afford it-yeah
    Really can afford it

    Ja vielä William Blake –viittauksista. Thomas Harrisin Punaisessa lohikäärmeessä sarjamurhaajalla on läheinen suhde Blaken lohikäärme-maalaukseen.

    Näköjään runoja tai viittauksia niihin löytyy vaikka mistä. Ihmisten pitäisi olla varoillaan!

    VastaaPoista
  3. Varoissaan on hyvä olla, jotta voi tehdä kaikenlaista omilla varoillaan, mutta tarkoitin tässä siis varuillaan.

    VastaaPoista
  4. Aivan Harrisin Punaisessa lohikäärmeessä oli paljon Blakea. En olisi muistanut, vaikka olenkin kirjan lukenut joskus.

    VastaaPoista
  5. Bloggaajistamme puuttuu selvästikin runotyttö!

    Minulla on runouteen tietynlainen viha-rakkaussuhde. Olen tenttinyt tärkeimmät runoilijat ja heidän pääteoksensa, mutta en ole saanut niistä välttämättä mitään henkilökohtaista kokemusta. Toki jotkut runot jäävät mieleen ja sydämeen, ehkä sopivan ajoituksensa vuoksi.

    Olen silti kunnostautunut runouden parissa. Sanataiteen oppiaineen sisäänpääsykokeessa kirjoitin lyhyen tekstin, ja tällä "runolla" (tarkastajan sanoin) pääsin sisälle... Opiskellessani aikuiskasvatustiedettä meidän piti pitää oppitunti muulle ryhmälle - tuntini aiheena oli "Kirjoita runo". Eli taidan ennemminkin olla runojen kirjoittaja kuin lukija!

    Ehdoton lempirunoni on Sirkka Seljaa:
    "Aurinko on tallella.
    Tämä on kiitosruno."

    Ja jokailtainen runo tyttärelleni (Hannele Huovi, tämänhetkinen lempirunoilijani):
    "Vauvalla on vaaka.
    Sillä se punnitsee mitä se tahtoo tehdä, ja mitä se ei tee.
    Yhdessä kupissa on tähdet, toisessa kupissa on kuu.
    Kun maailmalle lähdet, kaikki onnistuu."

    Kyllähän laulutkin ovat runoja, jotkin aivan parhaimmistoa. Tällöin pidemmätkin tekstit jäävät mieleen, ja asettuvat jonnekin sydämen sopukkaan. Suomalaisessa sielussa soivat Leinon "Nocturne" ja Kiven "Oravalaulu".

    VastaaPoista
  6. Leffareferensseistä koskettavin on itselleni ollut "Neljät häät ja hautajaiset" -leffassa esitetty W. H. Audenin runo (olen ennemminkin romcomin kuin actionin ystävä).

    "Stop all the clocks, cut off the telephone,
    Prevent the dog from barking with a juicy bone,
    Silence the pianos and with muffled drum
    Bring out the coffin, let the mourners come.

    Let aeroplanes circle moaning overhead
    Scribbling on the sky the message He Is Dead,
    Put crepe bows round the white necks of the public doves,
    Let the traffic policemen wear black cotton gloves.

    He was my North, my South, my East and West,
    My working week and my Sunday rest,
    My noon, my midnight, my talk, my song;
    I thought that love would last for ever: I was wrong.

    The stars are not wanted now: put out every one;
    Pack up the moon and dismantle the sun;
    Pour away the ocean and sweep up the wood.
    For nothing now can ever come to any good."

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Asteriina, kun muistutit tästä runosta. En tiennyt, että kyseessä on Audenin runo, joten kiitos tiedosta! Tämä on kylmät väreet nostattava kohtaus muutenkin mainiossa elokuvassa.

    Ja tuo Huovin runo on aivan ihana. Kiitos siitäkin. Se pItää kirjoittaa muistiin.

    VastaaPoista
  8. Hannele Huovi kirjoittaa lapsille runoja ja lauluja. Lauluista on tehty jo kaksi levyä (Soili Perkiön säveltäminä): Vauvan vaaka (vauvoille ja pikkulapsille) ja Karvakorvan laulupurkki (leikki-ikäisille). Molempia kuunnellaan meillä lähes päivittäin. Häneltä on myös kirjoja, mm. "Matka joulun taloon" on valloittava.

    Kun keskustelimme lastenkirjallisuudesta, voisi todeta että lastenmusiikki on hienosti nousussa (esim. PMMP, Hevisaurus), ja lapsille on pitkään ollut hienoja loruja ja runoja (Kirsi Kunnas etunenässä).

    VastaaPoista
  9. Mistä näitä runoja oikein tulee? Hömppäelokuvassa The Romantics (2010) juonen käännekohtana oli John Keatsin runo Ode to a Nightingale.

    VastaaPoista