Puutarhaa pitkäperjantaina

Lapsuuden pitkäperjantait olivat pitkiä ja tylsiä. Ilma oli aina huono, kavereiden luona ei sopinut vierailla, eikä telkkarista tullut mitään ohjelmaa hartaiden laulujen lisäksi. Nykyään pitkäperjantai on tällaiselle maallistuneelle henkilölle erinomainen päivä istua sohvalla ja lukea sekä viettää aikaa läheisten kanssa. Eikä harmita yhtään, vaikka sataa rakeita, tuulee rankasti tai vihmoo vettä. Kunhan on sohva, kirja ja villasukat jalassa. Ja ehkä hieman takkatulta kruunaamaan lähes täydellisyyttä hipova lukuhetki.

Itse ajattelin  viettää pitkäperjantain puutarhakirjoja tutkimalla. Mielessä on pari puutarhaprojektia, joiden toteuttaminen vaatii kaltaiselleni puutarhanoviisille hieman taustatutkimuksen tekoa. On tarpeen ahmia lisää tietoa kasvien salaperäisestä elämästä. Koskaan ei voi tietää liikaa maaperästä, ilmansuunnista, lannoittamisesta, valotilanteesta tai muista puutarhan kukoistamisasteeseen vaikuttavista tekijöistä. Ja aina löytyy uutta tietoa omaan puutarhaa soveltuvista puista, pensaista ja koristekasveista.  Sitä paitsi meillä on kaksi erilaista kompostia, joiden sielunelämän selvittäminen on ihan oma juttunsa sekin.

Olen joskus saanut lahjaksi hauskan pienen kirjasen nimeltä Puutarhurin perinnetietoa. Tässä kirjassa esitellään monia edelleen toimivia vanhan kansan neuvoja. Kirja on brittiläistä alkuperää, joten siinä on aistittavissa mukavan marplemainen henki. Harmaahapsiset mestaripuutarhurit, kukoistavat kukkatarhat, teekutsut, ruusupensaat sekä kumisaappaat ponnahtavat kirjaa lukiessa mieleen. Kirjassa on monia viisaita, tosin ensisilmäyksellä oudolta kuulostavia neuvoja. Esimerkiksi kylvöajan määrittämisen suhteen kannattaa pitää mielessä seuravanlainen ohje.

Oikean kylvöajan saa selville vetämällä housut nilkkaan ja istahtamalla maahan.

Saattaisi herättää ainakin omassa naapurustossa ihmetystä, jos tätä neuvoa noudattaisi ihan kirjaimellisesti. Tässä neuvossa piilee kuitenkin totuuden siemen. Jos ei pysty istahtamaan maahan jäädyttämättä takamustaan, on maa vielä liian kylmää kasveillekin. Ken neuvoa kokeilee, kertokoon minulle.

Musta nauha hedelmäpuiden ja marjapensaiden ympärillä suojelee niitä linnuilta

Mustaa magiaa? Ei vaan rehellistä harhauttamista. Linnut eivät pysty tarkentamaan mustaan nauhaan, eivätkä riskeeraa henkeään lentämällä liian lähelle mahdollisesti vaarallista kohdetta. Sama pätee myös muovikäärmeeseen, jonka voi askarella linnunpelättimeksi vaikka vanhasta puutarhaletkusta. Muovikäärmeet kannattaa asettaa mutkalle suojeltavien istutusten lähettyville.

Banaaninkuoret, ihra, olut ja tee ovat mannaa kasveille

Ruusut pitävät fosfaattipitoisista banaaninkuorista. Niitä kannattaa ripotella ruusunjuurille ohuen maakerroksen alle. Toinen kukkivien ruusujen ystävä on, yllättävää kyllä, paistinrasva. Kaalit, ritarinkannukset ja salkoruusut rakastavat olutta. Teelehdet ja kahvinpurut ovat mainiona apuna hapanta maata rakastaville atsaleoille ja alppiruusuille. Kaada jäähtynyt kupillinen tai pannunpohjallinen mieluummin maahan kuin viemäriin.

Ja vanhat nahkakengät kannattaa muuten kierrättää puutarhaan. Kumiosat, pohjat ja soljet ynnä muut maatumattomat osat kannattaa toki irrottaa ennen kierrätyspuuhia. Tosin nahkakengän lahoaminen on aika hidas prosessi, joten kengät kannattaa haudata jonnekin vähemmässä käytössä olevaan puutarhankolkkaan tai vaikka samaan istutuskuoppaan hedelmäpuun kanssa.

Sormet syyhyävät ja multa houkuttelee. Mahanpohjassa kutittaa. Pian se alkaa. Kotipuutarhurin paras aika. 

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Tips from the Old Gardeners

Koostanut: Duncan Crosbie

Kustantaja: Conari Press (2005)

Suomenkielinen nimi: Puutarhurin perinnetietoa

Suomentaja: Reetta Tilvis

Kustantaja: Kustannus Oy Arkki (2009)

Lempeästi hullu arvio:  Mustan mullan arvoinen