Tein amatöörimäisen virheen ja aloin lukea heti Nick Hornbyn (Juliet, Naked) perään toista suurta suosikkiani, Ian McEwania (Solar). Ei olisi pitänyt. Olisi kannattanut ensin huuhtoa Hornbyn hullunkurinen ironia jollakin aivan toisenlaisella tekstillä ja vasta sitten tarttua McEwaniin. Nyt tämä tuntui epäreilun kuivalta, etenkin kun kyseessä oli satiiri (joka ei ole McEwanin ominta aluetta) ja päähenkilötkin olivat hämmästyttävän samankaltaiset: keski-iän ylittänyt pönäkkä mies, joka on joskus elämässään saavuttanut jotakin suurta, ja jolla on takanaan useita epäonnistuneita avioliittoja.
Solarin päähenkilö on Michael Beard, kohta kuusikymppinen pieni ja paksu Nobel-fyysikko, joka on oikea opportunisti: hän on elämässään saavuttanut paljon asioita sattumalta, eikä osaa nauttia niistä, vaan haikailee aina jostakin muusta. Hänen halunsa saada osakseen arvostusta saattaa hänet useisiin hölmöihin tilanteisiin, joista jotkut saavat naurahtamaan ääneen, mutta monet vain irvistelemään vaivautuneena. Lopultakaan en oikein osaa päättää pidänkö tästä hahmosta lainkaan, ja toivoisinko hänen selviävän sotkuistaan vai saavan oikein kunnon opetuksen siitä, miten ihmisiä kuuluu kohdella. Viiden avioliiton ja lukemattomien syrjähyppyjen jälkeen hän ei ole koskaan ollut rakastunut, mutta lopulta saattaa päästä kokemaan tämän tunteen, vasta kun kaikki muu kaatuu päälle.
Solarissa on myös sanomaa. Maapallo kuumenee, ilmastonmuutos on jo tapahtunut. Yksittäisten ihmisten hyvät teot eivät enää riitä, vaan tarvitaan mullistavia ideoita, joista on myös taloudellista hyötyä, jotta niitä lähdetään tosissaan kehittelemään. Kirjassa uusia ideoita esitellään useita, mm. oma tuuliturbiini jokaiselle katolle ja keinotekoinen fotosynteesi, jolla veden molekyylit hajotetaan auringonvalolla typeksi ja hapeksi - polttoaineeksi.
Kirjan tapahtumat osuvat vuosille 2000, 2005 ja 2009, ja kunakin ajankohtana Beard muistelee aikaisempia tapahtumia niin, että lukijan on vaikea pysyä kronologiassa perässä. Onneksi ei tarvitsekaan, vaan kaikki Beardin sotkut kulkevat hänen mukanaan, vaikka hän itse on hyvä unohtamaan ikävät asiat ja hyppäämään seuraavaan helppoon ratkaisuun tuossa tuokiossa. Tämä nobelisti ei mene vain siitä, missä aita on matalin, vaan aidan vierestä, odottaen aplodeja.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Solar
Kirjailija: Ian McEwan
Kustantaja: Random House (2010)
Asteriinan arvio: ***+
Solarin päähenkilö on Michael Beard, kohta kuusikymppinen pieni ja paksu Nobel-fyysikko, joka on oikea opportunisti: hän on elämässään saavuttanut paljon asioita sattumalta, eikä osaa nauttia niistä, vaan haikailee aina jostakin muusta. Hänen halunsa saada osakseen arvostusta saattaa hänet useisiin hölmöihin tilanteisiin, joista jotkut saavat naurahtamaan ääneen, mutta monet vain irvistelemään vaivautuneena. Lopultakaan en oikein osaa päättää pidänkö tästä hahmosta lainkaan, ja toivoisinko hänen selviävän sotkuistaan vai saavan oikein kunnon opetuksen siitä, miten ihmisiä kuuluu kohdella. Viiden avioliiton ja lukemattomien syrjähyppyjen jälkeen hän ei ole koskaan ollut rakastunut, mutta lopulta saattaa päästä kokemaan tämän tunteen, vasta kun kaikki muu kaatuu päälle.Solarissa on myös sanomaa. Maapallo kuumenee, ilmastonmuutos on jo tapahtunut. Yksittäisten ihmisten hyvät teot eivät enää riitä, vaan tarvitaan mullistavia ideoita, joista on myös taloudellista hyötyä, jotta niitä lähdetään tosissaan kehittelemään. Kirjassa uusia ideoita esitellään useita, mm. oma tuuliturbiini jokaiselle katolle ja keinotekoinen fotosynteesi, jolla veden molekyylit hajotetaan auringonvalolla typeksi ja hapeksi - polttoaineeksi.
Kirjan tapahtumat osuvat vuosille 2000, 2005 ja 2009, ja kunakin ajankohtana Beard muistelee aikaisempia tapahtumia niin, että lukijan on vaikea pysyä kronologiassa perässä. Onneksi ei tarvitsekaan, vaan kaikki Beardin sotkut kulkevat hänen mukanaan, vaikka hän itse on hyvä unohtamaan ikävät asiat ja hyppäämään seuraavaan helppoon ratkaisuun tuossa tuokiossa. Tämä nobelisti ei mene vain siitä, missä aita on matalin, vaan aidan vierestä, odottaen aplodeja.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Solar
Kirjailija: Ian McEwan
Kustantaja: Random House (2010)
Asteriinan arvio: ***+
En ole lukenut yhtään McEwania. Mistä kannattaisi aloittaa?
VastaaPoistaMinä olen miettinyt tätä seuraavaksi McEwaniksi ihan vain kiinnostavan aiheen takia.
VastaaPoista(ja tuota Hornbyn Julietiakin olen jo pitemmän aikaa katsellut)
Harmi, että hyvät kirjailijat varjostivat toisiaan mutta kiva oli kuulla tästä tällainenkin mielipide!
Olin melko järkyttynyt kun pidinkin Hornbystä enemmän.
VastaaPoistaMcEwanilta suosikkini on ehkä Atonement, tai On Chesil Beach. Kauniita kirjoja kumpikin. (Arvostellessa oppii ehkä enemmän itsestään kuin kirjoista - minulle on tärkeintä henkilöt ja halua pitää heistä, edes jollakin tasolla. Ja pidän kauniista kerronnasta. Satiiri tai parodia ei siis taida olla _minun_ ominta aluettani...)