Kauas on pitkä matka

Tässä ukkosmyrskyjen ja helleaaltojen keskellä on paikallaan tehdä aikahyppy tulevaisuuteen, jossa maapallo on yhtä suurta merta ja inhimillisen sivistyksen rippeet vajoavat vesimassojen alle. Stephen Baxterin Ark on rinnakkainen jatko-osa Floodille. Eletään vuoden 2030 jälkeistä aikaa. Maapallo on suurten mullistusten kourissa ja vesimassat jyräävät ihmiskuntaa alleen. Vaeltavat ihmislaumat etsiytyvät korkeammalle ja jäljelle jääneistä resursseista käydään ankaraa kamppailua.

Kaikki peittyy hiljalleen ja väistämättä veden alle. Ihmiskuntaa odottaa vetinen tulevaisuus ilman maata jalkojen alla. Raharikkaille ja valtaapitäville tämä on kestämätön ajatus. Maapallo ei tarjoa enää edellytyksiä sivistyneelle elämälle. On aika ottaa suuri askel ja suunnata tähtiin, toiselle elinkelpoiselle planeetalle. Tehtävään on tartuttava nopeasti ja salaa, sillä aikaa ei ole paljon, eikä paikka uuden auringon alla aukea kenelle tahansa.

Ennen tähtimatkaa on kuitenkin ratkaistava muutama kriittinen kysymys. Maailmankaikkeus on laaja. Tähtiä on lukematon määrä ja ne ovat kaukana. Valonnopeutta ei voi fysiikan lakien mukaisesti ylittää. Tähtiin ei siis lennetä noin vain. Kuuhun pääseminenkin on työn ja tuskan takana.

Avaruusteknologisten ongelmien lisäksi avaruusmatkaa mutkistavat henkilökysymykset. Kuka pääsee mukaan viemään ihmiskuntaa tähtiin ja takaamaan kulttuuri- ja geeniperimämme jatkumisen? Ihmiskunnan tulevaisuus lepää luonnollisesti ainakin tähtimatkaa rahoittavien ökyrikkaiden lasten hartioilla. Matkalle tavalla tai toisella valikoituneet lapset kasvatetaan tehtäväänsä varten pienestä pitäen. Opetusta varten perustetaan tähtiakatemia. Kilpailu akatemiassa on kovaa, eikä edes vanhempien paksu lompakko voi yksistään taata menolippua tähtien tuolle puolen. Jokaisen potentiaalisen tähtimatkailijan on jatkuvasti perusteltava oma välttämättömyytensä tehtävän onnistumisen kannalta.

Kun tähtiportti vihdoin aukeaa, ollaan uusien ongelmien edessä. Tilaa avaruusaluksessa on rajoitetusti. Matka on pitkä, eikä lopullinen määränpääkään ole täysin selvillä. Avaruusalus muistuttaa tiloiltaan enemmän sardiinipurkkia kuin tähtiristeilijää. Tilanteet kärjistyvät väistämättä, eikä konflikteja tähtimatkailijoiden välillä voi välttää.

Baxterin kirja on mielenkiintoinen sosiaalipsykologinen tutkielma. Ihmisistä paljastuu hädän hetkellä raadollisia piirteitä, eikä yhteen hiileen puhaltaminen ole valitettavasti mitenkään yleisinhimillinen piirre. Matkan edetessä avaruusaluksen rajallisuus käy yhä selvemmin ilmi. Klikkiytyminen on väistämätöntä, samoin kuin yksinäisyys. Epävarmuus matkan onnistumisesta sekä tietynlainen valmistautumattomuus ajaa tähtimatkailijat vaikeiden päätösten äärelle. Baxterin kirjassa matkataan paitsi tähtiin myös syvälle ihmisyyteen.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Ark

Kirjailija: Stephen Baxter

Kustantaja: Gollancz (2009)

Lempeästi hullu arvio: ***-