Margaret Atwoodin Oryx ja Crake teki vaikutuksen, joten odotukset olivat korkealla tarttuessani kirjailijan Sokeaan surmaajaan. Teos ei kuitenkaan aiheuttanut samanlaista innostunutta kutinaa kuin geeniteknologiaa ruotiva Oryx ja Crake. Rima oli kieltämättä nostettu ylös, mutta suureksi pettymyksekseni riman yli mentiin hipoen. Puuduin ja tylsistyin. Jouduin lopulta kahlaamaan yli 700-sivuinen kirja väkisin läpi, koska en viitsinyt jättää sitä keskenkään. Keskenjääneitä kirjoja on syntilistallani jo liian monta.
Harhaanjohtuminen tapahtui jo takakansitekstin luettuani. Odotin nimittäin tekstin perusteella ”taidokkaasti rakennettua jännityskertomusta”, mutta en löytänyt kirjasta mitään jännittävää. Luin ja luin, mutta jännitys antoi odottaa itseään. Sen sijaan takakansitekstin määreet ”hätkähdyttävä romaani”, ”loistokas ajankuva” ja ”aistillinen rakkaustarina” osuivat hiukan lähemmäs maaliin. Tosin rakkaustarina ei ollut mielestäni ”aistikas” eikä ajankuva ”loistokas”. En pitänyt kirjaa mitenkään ”hätkähdyttävänäkään”. Kyse oli pikemminkin jotenkin etäiseksi jääneestä rakkaustarinasta ja sinällään ihan onnistuneesta ajankuvasta. Koko kirjassa ei ollut muuta ”hätkähdyttävää” kuin sivujuonen Weird Tales –henkinen tieteistarina Zycron-planeetasta, jossa tapahtuu kieltämättä hiukan ”hätkähdyttäviä” asioita.
Kirja kertoo kanadalaisen Chasen nappitehtailijasuvun tyttärien Lauran ja Iriksen tarinan. Heti aluksi kerrotaan hauraan nuoremman sisaren Lauran kuolleen nuorena (itseaiheutetussa) onnettomuudessa, jonka syiden setviminen on kirjan kantavia teemoja. Sisar Iris avaa sisarusten tarinan kirjan kertojana. Tarinan miehet jäävät etäisiksi ja tunnekylmiksi. Tarinan naiset taas ovat toisaalta miesten vallankäytön uhreja ja toisaalta vahvoja vallankäyttäjiä. Tapahtumat ovat traagisia, jopa ahdistavia. Ajankuva 1930-40 –lukujen Kanadasta on mielenkiintoinen, mutta henkilöhahmot jättävät jotenkin tyhjän olon, eikä heidän kohtaloaan jaksa seurata tarinan vaatimalla intensiteetillä.
Jos tarina jätti minut hiukan kylmäksi, voisin antaa plussapisteitä toimivasta rakenteesta. Kirja rakentuu takaumien, lehtileikkeiden, anonyymeinä tapahtuvia kohtaamisten kautta, joiden avulla sisarusten tarina ja toisaalta tietty aikakausi avautuvat hiljalleen lukijalle. Harmittavaa sinänsä, ettei avautuva kirjallinen näkymä saanut minua hyppimään kattoon.
Mutta lukekaa ihmeessä itse. Ja kertokaa millaisia ajatuksia kirja teissä herätti.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: The Blind Assassin
Kirjailija: Margaret Atwood
Kustantaja: McClelland and Stewart (2000)
Suomenkielinen nimi: Sokea surmaaja
Suomentaja: Hanna Tarkka
Kustantaja: Otava (2000)
Lempeästi hullu arvio: **+
Luettu joskus, tylsä oli.
VastaaPoistaOnko tämä uusi edellisenpäivänsaari? Täytyy odottaa Asteriinan kommenttia.
Mun muistaakseni tämä oli mun mielestä ihan ok, mutta heikoin Atwood, jonka olen lukenut. En vaan voi ikinä silti sanoa Atwoodin kirjoja huonoiksi. :D
VastaaPoistaPiti oikein kaivaa kirja hyllystä ja tarkistaa. Kyllä, olen lukenut ja kyllä, olen pitänyt. Mieleen palaa ihana hiekkaranta, jolla olen tästä kirjasta nauttinut.
VastaaPoistaMutta mutta. Nyt kun tarkemmin asiaa pohdin, huomaan että olen aina pitänyt Atwoodeista lukiessani kovasti ja kehunut jälkeenpäin. Mutta itse kirjoista on jäänyt mieleeni hyvin vähän. Tästäkään ei juuri mitään; jostakin syystä talon etuosan portaat ja jokin ahdistava huoneisto. Ei henkilöhahmoja, ei tarinaa.
Pidän Atwoodin kielestä ja tarinoiden hienovireisestä tunnelmasta, mutta en näitäkään oikeastaan muista jälkikäteen. Miksi hän siis on mielikirjailijoitani? Jotakin mukaansatempaavaa kirjoissa on, vaikka vain hetkellisesti. Täytynee selvittää ja ottaa Oryx ja Crake pian lukulistalle.
Ei tämä hienoinen pettymys innostustani Atwoodiin mitenkään lannistanut. Pidän kuitenkin pienen paussin ja siirryn vasta sitten seuraavaan Atwoodiin.
VastaaPoistaPiti vielä sanomani, että tässä kirjassa on mielestäni aineksia uudeksi edellisenpäivänsaareksi.
VastaaPoistaÄänestän edellisenpäivänsaareistamista vastaan. En pelkästään siksi että olen pitänyt tästä kirjasta, vaan myös siitä syystä että olemme kuitenkin kaikki lukeneet tämän kirjan loppuun.
VastaaPoistaSamoin, ei riitä että yksi meistä piti kirjaa vähän tylsänä. Edellisenpäivänsaareksi ei pääse niin helpolla, vaan pitää olla
VastaaPoista1) tunnetun kirjailijan
2) (ainakin takakannessa) kehuttu
3) lukemisenseisauttava teos.
Jatkakaamme siis etsintää. Eiköhän uusi edellisepäivänsaari vielä löyd.
VastaaPoistaSelaimeni temppuilee, joten lisätäänpä vielä edelliseen kommenttiin puuttuva y-kirjain.
VastaaPoista