Nick Hornbyn, ikisuosikkini, viimeisin (ja kaikenkaikkiaan kuudes) romaani "Juliet, Naked" kertoo fanituksen kääntöpuolesta. Romaanin kääntöpiste on yltiösuitsuttava blogiteksti, ja olisikin ironian huippu kehua blogissa Hornby maasta taivaaseen. Mutta minkäs teet. Hänen kielensä on ääneennaurattavan nokkelaa, henkilönsä surkuhupaisuudessaan rakastettavia, tapahtumat hullunkurisia mutta järkeenkäypiä.Hornbyn teksteissä (etenkin 80-luvun) musiikilla on tärkeä rooli. "High Fidelity" kertoo levykaupan omistajasta, "About A Boy":n päähenkilö elää isänsä hittilevyn tuotoilla, "31 Songs" on eseekokoelma kirjailijalle tärkeistä kappaleista. Tässä romaanissa musiikki on hyökyaalto, joka on vienyt päähenkilöt mennessään, ja heittänyt heidät odottamattomaan paikkaan, yllättävien ihmisten kanssa.
Nelikymppiset Annie ja Duncan elävät alunperinkin ponnettomassa parisuhteessa, joka pohjautuu tuppukylän vähäisiin vaihtoehtoihin ja populaariviihteeseen. Annie on 39-vuotias museokuraattori, joka kärsii "ärsyttävän ennakoitavasti" toiveesta saada lapsi. Duncan elää 20 vuotta hiljaiseloa viettäneen rokkarin, Tucker Crowen, musiikille ja ylläpitää tämän fanisivustoa salaliittoteorioineen. Tucker puolestaan on ehtinyt kuluttaa jälleen yhden avioliiton loppuun, ja yrittää olla hyvä isä yhdelle lukuisista lapsistaan.
Päähenkilöt ovat ajautuneet elämässään tilanteeseen, jossa on pelottavaa pysähtyä pohtimaan aikaa taaksepäin. Romaanin tärkein teema onkin katuminen. Onko parempi tehdä elämässään huonoja ratkaisuja vai ajautua epätyydyttävään tilanteeseen? Onko parempi suosiolla tyytyä keskinkertaiseen vai ottaa riski ja pyrkiä parempaan? Kuka korvaa menetetyt vuodet?
Tämä ja paljon muuta (kuten säilötty hain silmä), hervottomalla ironialla sävytettynä. Mikä lukunautinto!
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Juliet, Naked
Kirjailija: Nick Hornby
Kustantaja: Riverhead Books (2009)
Asteriinan arvio: **** ½
Katselin juuri tänään tätä kirjaa kirjakaupassa. En vielä ostanut. Mutta ehkäpä käyn ostamassa.
VastaaPoistaOlen lukenut vain yhden Hornbyn: High-Fidelityn. Tämä kirja oli erinomainen katsaus miehen sielunelämään. Tai ainakin oman levyhullun puolisoni sisäinen maailma avautui ihan uudella tavalla. Myös elokuva oli oikein hauska.
Tykkäsin myös About a Boy -elokuvasta, mutta kirjaa en ole lukenut.
Tässä kohtaa pitää mainostaa Atlanticin kirjaklubia, jossa heinäkuun kirjana ei olekaan Hornbyn "Juliet, Naked" kuten toivoin, vaan Murakamin "Kafka on the Shore".
VastaaPoistahttp://www.theatlantic.com/entertainment/category/1book140/
Edellinen (ja ensimmäinen) lukupiirin kirja oli Atwoodin "The Blind Assassin", ja sivuilla on mahdollista lukea kirjailijan vastauksia piiriläisten kysymyksiin live chatissä!
En ole Hornbystä kuullutkaan, mutta aion aloittaa, ja juuri tästä kirjasta. Joten kiitos vinkistä!
VastaaPoistaLuettu! Ja hyvä oli. Nasevaa ja hauskaa kieltä. Elävät henkilöhahmot. Erityisesti Duncan oli oikea nihkeän fanittajan arkkityyppi.
VastaaPoistaPuoliso antoi lisäpisteitä Hornbylle osuvasta obskuurin Northern Soul -skenen esittelystä. Gav ja Barnesy ovat kuulemma juuri sellaisia kuin pitääkin ja se tanssi on oikeasti aika hämärän näköistä puuhaa.
Ei muuta kuin elokuvaa tekemään..
P.S. Sammakon kirjakaupasta tarttui vitosella Hornbyn Skeittari. Onko tuttu?
Kiinnostuneille tiedoksi: kirja on myös suomennettu. Tässä linkki WSOY:n sivuille:
VastaaPoistahttp://wsoy.fi/yk/products/show/91781
"Skeittari" (eli "Slam") oli hämmentävästi suomalaisessa Wikipediassa luokiteltu nuorisoromaaniksi. Toki aihepiiri, teiniraskaus, olisi tärkeä aihe nuorisolle, mutta lempeän ironian ymmärtää vasta hieman vanhempana. Pidin tästäkin Hornbyn kirjasta kovasti - henkilögalleria on yhtä suloisen vinksahtanut kuin kaikissa muissakin hänen teksteissään, ja ironinen älykkyys yhtä terävää. Kyllä, suosittelen.
VastaaPoista