Tästä aiheesta kirjassa oli noin 50 sivua, mutta lähtökohta oli Rooman valtakunnassa eikä Egyptissä. Monet elokuvan tapahtumista tulivat paremmin ymmärrettäviksi vähän taustoja lukemalla, tosin kirjan näkökulma oli monessa suhteessa aivan toinen kuin elokuvassa. Erityisesti sen huomasi siinä, miten henkilöitä kuvattiin. Sankaruus ja kauneus riippuvat tarinan kertojasta.
Antiikin tapahtumista lukeminen on hyvä muistutus siitä, kuinka koko Välimeren alue Espanjasta Egyptiin toimi pelikenttänä. Tämän kirjan rakenne on kaksiosainen Kreikan ja Rooman mukaisesti, mutta siinä korostetaan niiden muodostamaan kokonaisuutta. Osia yhdistää luku kreikkalais-roomalaisesta mytologiasta, joka avaa nykyisin käytössä olevien sanojen ja symbolien yhteisen eurooppalaisen alkuperän.
Vaikka suomi ei ole indoeurooppalainen kieli ja antiikin aikana Suomi oli Tacituksen Germaniassa kuvattu viheliäinen peräkylä, niin on hämmästyttävää, kuinka usein nykypäivänä törmää antiikin käsitteisiin. Forum-kauppakeskus. Mars-suklaapatukka. L´Occitane-logo. Atlas-kartasto. Troijan hevonen –tietokonevirus. Ja vaikka mitä. Tässä kirjassa kerrotaan näiden käsitteiden alkuperästä. Toisaalta voi kysyä, onko tällaisella sivistyksellä mitään virkaa nykymaailmassa. Sillä kun ei ole suoraa rahallista arvoa.
Kirja pähkinänkuoressa
Nimi: Antikens historier I+II (1958)
Kirjoittaja: Alf Henrikson
Suomenkielinen nimi: Antiikin tarinoita 1-2
Suomentaja: Maija Westerlund
Kustantaja: WSOY (1993)
Mian arvio: kannattaa ostaa kirja-alesta
(Suljen nyt tietokoneen viikoksi ja toivotan lukutoukkakollegoille hyvää Julius Caesarin kuukautta!)
Sain tuon kirjan lapsena lahjaksi ja luin sitä ihan innolla, se on kyllä helmi! Hyvää juliaania!
VastaaPoistaKirja löytyy myös minun hyllystäni, taisin pyytää ja saada sen joululahjaksi joskus kouluaikoina.
VastaaPoistaEn tiedä miten paljon antiikin tuntemusta arvostetaan nykypäivänä, mutta kyllä tiettyä ymmärrystä edellytetään länsimaiselta sivistyneistöltä. Eilen Aamu-tv:ssä haastateltiin tunnetun suomalaisen bändin jäsentä, jolle aiempi musiikkivieras oli lähettänyt tervehdyksen "carpe diem". Kolmekymppinen mieshenkilö (joka oli juuri palannut Italiasta) sanoi ettei tiedä mitä tämä tarkoittaa, ja jopa kokenut haastattelija häkeltyi ja päästi suustaan "Mutta miten sinä et...", kunnes tokeni ja selitti sen tarkoittavan "tartu hetkeen". Rokkarin mielestä tämä oli hyvin sanottu. *huokaus* Sic transit gloria mundi.
Antiikin tarinat ovat mielestäni pohjattoman kiehtovia. Minulla tätä teosta ei löydy hyllystä, mutta voisin hyvin hankkia jos se joskus osuisi käsiini.
VastaaPoistaKiinnostava näkökulma myös sinun tekstissäsi! Sitä oli mukava lukea, kiitos! Ja hyvää juliaania :)
Mainio kirja. Kuuluu kirjoihin, jota ei tarvitse lukea kertaheitolla, vaan kiinnostavan tarun aina silloin tällöin.
VastaaPoistaKirjaa näkee muuten usein kirja-alennusmyyntien listoilla. Ehkä Linneaa onnistaa seuraavassa kirja-alessa.