Kun lokakuun vallankumous tapahtui Venäjällä vuonna 1917, venäläiset avantgarde-taiteilijat olivat valmiina. He olivat jo kauan seisoneet uuden maailman kynnyksellä ja vallankumous näytti olevan vastaus heidän näkemyksiinsä. (Valitettavasti se ei ollut, kuten myöhemmin kävi ilmi.) Luin kirjan venäläisen maalaustaiteen kehityksestä realismista abstraktiin taiteeseen, ja pääsin kiehtovalle matkalle avantgarden maailmaan. Mutta matka oli tahmea, kirjan lukeminen kesti minulta pari kuukautta. Aihe oli makea, mutta tuntui kuin olisi mehutiivistettä janoonsa juonut.
Camilla Grayn kirja The Great Experiment: Russian Art 1863-1922 ei kerro yksittäisistä taiteilijoista eikä edes yksittäisistä taidesuunnista vaan aikakaudesta ja taiteilijoiden käsityskyvyn muuttumisesta. Kirja lähtee ajallisesti melko kaukaa, mikä on perusteltua, jos todella haluaa ymmärtää Suurta Kokeilua 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Muutos ei nimittäin tapahtunut hetkessä eikä avantgarde ollut avaruusolioiden maan päälle pudottama kulttuuri vaan se lähti erityislaatuisista ihmisistä.
Gray oli vain 21-vuotias aloittaessaan tutkimuksen venäläisestä taiteesta vuonna 1957. Tämä kyseinen kirja oli pioneerityö, sillä lännessä kiinnostuttiin venäläisestä avantgardesta vasta 1980-luvulla. Gray itse ei ollut näkemässä tätä avantgarden nousua, sillä hän kuoli vuonna 1971 vain 35-vuotiaana. Nyt kyseessä oleva kirja on korjattu painos vuodelta 1986 (kirjan lopussa on 50 sivua viitteitä) ja uusintapainos vuodelta 2000. Viime vuosikymmeninä aiheesta on ilmestynyt useita kirjoja, mutta Grayn kirjojen uusintapainokset osoittavat, että hän oli oikeilla jäljillä. Samoin se, että Gray on lähteenä useissa taidehistorian perusteoksissa.
Tässä yhteydessä pitää kommentoida Wikipedian tietotasoa tämän aiheen suhteen. Nyt kun olen lukenut hyvän perusteoksen venäläisestä avantgardesta, huomaan, kuinka huteraa tekstiä suomenkielisen Wikipedian esitys aiheesta on. Ei johdonmukaisuutta, ei minkäänlaista lankaa. Epäolennaisia tietoja, nimien heittelyä. Kyllä jokainen meistä osaa sanoa (harvempi kirjoittaa) ”Malevits”, mutta tarvitaan vähän enemmän sivistystä, jotta aiheesta saa esitettyä parin tai parin sadan sivun yleiskuvan. Gray onnistui siinä hyvin.
Nimi: The Great Experiment: Russian Art 1863-1922
Kirjoittaja: Camilla Gray
Kustantaja: Thames & Hudson (2000)
Mian arvio: ****
Häpeän tunnustaa, mutta yleensä vain katselen taidekirjoja. Harvoin tulen oikeasti lukeneeksi opuksia, vaikka taidetta ja taidemaailmaa sivusilmällä seuraankin. Johtuneekohan juuri tuosta kokemastasi tahmeudesta. Liian paljon kaarroksia, liikaa kiertelyä, liikaa monimutkaisia sanakäänteitä? Ehkä kyse on kohdallani myös tietynlaisesta henkisestä laiskuudesta. Kuvia on helppo katsoa, mutta taideteoriaa on vaikea lukea.
VastaaPoistaHäpeän tunnustaa, mutta saan outoa mielihyvää lukiessani miten joku analysoi taulujen yksityiskohtia ja asettaa taidesuunnan kulttuurihistorialliseen kontekstiin. Tällaiset kirjat ovat usein raskasta luettavaa, joten on aina ilo kun löytää jonkun lukemisen arvoisen. Mutta ilmankin pärjää ihan hyvin.
VastaaPoistaVielä muutama tarkennus tästä kirjallisuuden lajista. Minä luen mielelläni taidehistoriaa, johon tämäkin kirja kuuluu. Osa lukemistani kirjoista on hyviä, osa huonoja, kaikki melko raskaita.
VastaaPoistaVaikka minua kiinnostaa lukea taideteosten analysointia, niin päätän itse mistä tauluista pidän ja mistä en. Jokaisen pitää luottaa siinä asiassa omaan makuunsa.
Taideteoria on tutkimuksessa / kirjallisuudessa eri lajityyppi, sitä en jaksa lukea. Eikä minua kauheasti kiinnostakaan.
Viime vuosina olen lukenut aika paljon taiteesta ja olen törmännyt sellaiseen tekstityyppiin, jota voisi kutsua taidepuheeksi. Se on vakavien taiteenharrastajien keino erottua muista tuottamalla vaikeaselkoista tekstiä. Tällaisessa tekstissä on paljon vaikeita käsitteitä ja sanoja, se kuulostaa hienolta, mutta on tyhjää täynnä.
Taidepuheen tapaiseen tekstityyppiin törmää myös muualla. Lukijan pitää luovia vaikeaselkoisen erikoiskielen lävitse päästäkseen asian ytimeen. Pitää tavallaan kuulua asianharrastajan/ammattilaisten kerhoon, ennen kuin voi ymmärtää mistä on kyse. Tällainen terminilogialla brassailu on häiritsevää ja mielestäni aika turhaa.
VastaaPoistaHyvä, kun tarkensit tuota taidehistorian ja taideteorian eroa.