keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ei ne lävistykset, mutta ne H&M:n vaatteet

Nimikin on väärin.
Äkillisesti kuolleen ruotsalaisen dekkarikirjailijan Stieg Larssonin avovaimo tilitti lehdessä, kuinka oli ollut Larssonin elämänkumppani 30 vuotta ja oikeastaan he olivat kirjoittaneet menestyskirjat yhdessä. Tai ainakin ideoineet. Mutta lailliset perijät eli isä ja veli veivät kaiken.

Minusta avovaimoa on kohdeltu väärin.  Tunsin sympatiaa häntä kohtaan. En tunne enää. Avoleski on tehnyt  menestyskirjailijan puolesta närkästymisestä itselleen ammatin, mutta siitä hyötyvät vain lehdet, jotka saavat kommentteja: Stieg Larsson ei olisi hyväksynyt sitä tai tätä tai tuota.

Näin voi ollakin, mutta nykyään Millenium-trilogian oikeudet ovat toisaalla. Ja näitä kirjoja kaupallistetaan urakalla. Myös muita kirjoja kaupallistetaan, käykää katsomassa vaikka elokuvissa tai tavaratalon lastenosastolla. Tai täällä. Ehkä kirjojen kaupallistaminen tuntuu väärältä vain silloin kun ei itse saa sivuista siivua.

4 kommenttia:

  1. Minuakin harmittaa avovaimon puolesta, sillä kyllähän hänkin siivunsa olisi ansainnut. En tunne taustoja, mutta ilmeisesti testamentti- ja perintöasiat eivät olleet heillä kunnossa, ja oikeus päätti näin.

    Kirjoja kaupallistetaan, mutta toki sitä voidaan tehdä niin monella tapaa. Kuinkahan moni lapsi edes tietää että Muumit löytää kirjoista, eikä pelkästään Naantalista tai vaatteista, pehmoleluista, astioista... Vielä en ole nähnyt Lisbeth Salander -actionfiguuria, mutta sellaisen voisin kyllä ostaakin!

    Itse Millennium-trilogiasta en pitänyt sitten yhtään. Ensimmäisessä kirjassa oli ensin 100 sivua joutavaa, sitten oli vähän aikaa jännää, ja taas 100 sivua tylsää höpinää. Toisessa kirjassa samoin, paitsi että ensimmäiset ja viimeiset 200 sivua olivat tuskaista luettavaa. Ja kuten trilogiaan sopii, kolmannessa kirjassa oli ensin 300 sivua tylsyyden huipentumaa ja samoin lopussa. Siihen väliin ei tainnut jäädä mitään.

    Olen Daniel Craig -fani, joten jenkkileffat katson - ruotsalaiset olivat mitäänsanomattomat, enkä edes muista olenko nähnyt niistä viimeisen vai en.

    VastaaPoista
  2. Niin eri mieltä Millenium-kirjoista; minusta ne vain paranivat loppua kohden. Tosin minäkään en muista, olenko nähnyt kolmatta osaa elokuvana. Daniel Graig –elokuvaa tuskin unohtaisi, paitsi Cowboys & Aliens, jonka haluaisi unohtaa, mutta se onkin toinen juttu.

    Muumit ovat tänä vuonna ulkoministeriön joulukortissa ja ne ovat olleet maalattuna Finnairin koneen kylkeenkin. Ei tule mieleen muuta näin innokkaasti tuotteistettua suomalaista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  3. Pitäisiköhän iskeä tähän saumaan ja kirjoittaa kirja pienistä, viattomista unikontaimista, jotka halusivat vain ilahduttaa ihmisiä? Pahat ihmiset eri puolilla maailmaa yrittivät jalostaa niitä ikäviin ja tuhoisiin käyttötarkoituksiin, mutta Suomi pelasti ne ja tuotteisti unikot pelkästään ihailtaviksi. Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

    Copyright Asteriina (TM)

    Ja sarjassamme eri mieltä kirjoista: tiedän olevani vähemmistönä (tai tuotteistaminen ei olisi näin innokasta), mutta kertakaikkiaan petyin suunnattomasti Larssoneihin ja väen vängällä jaksoin ne loppuun.

    VastaaPoista
  4. Larssonin äkillinen poismeno viilsi avovaimon lisäksi myös minua, sillä käsittääkseni Larsson oli suunnitellut 10-osaista sarjaa, mutta nyt Decamerone (?!) jäi vain Trilogiaksi. Olisin lukenut innokkaasti ne kaikki. Avovaimolla on nyt hyvä sauma kirjoittaa nämä puuttuvat 7 menestyskirjaa, varsinkin kun hänellä taitaa olla hallussaan Larssonin kannettava tietokone.

    Saumaan on aina hyvä iskeä ja (C) Asteriinan unikko (TM) on hieno idea: tuotteet ovat valmiina, vain kirja puuttuu. Mielellään sitten menestyskirja.

    VastaaPoista