Merten salaisuudet

Carta Marina 1539, yksityiskohta.

Välillä on hyvä haastaa omaa ajatteluaan lukemalla perusteltuja, erilaisia ajatuksia. Näin minulle kävi lukiessani sattumalta Risto Isomäen Jumalan pikkusormen muutama vuosi sitten. Isomäestä en ollut aikaisemmin kuullutkaan ja aihe yllätti minut positiivisesti, vaikka ei ollut kirjana kovin hyvä kuitenkaan. Myös uusi kirja, Con rit, onnistui yllättämään aiheellaan, vaikka varsinainen tarina oli melko seikkailuhenkinen.

Siinä missä ruotsalaisdekkarissa juonta väännettiin niin kauan, että se sopi päähenkilöihin, tässä kirjassa tarina on etusijalla ja ihmiset on väännetty sopimaan siihen. No sen kyllä huomaa, mutta ei se minua haitannut, sillä tarina itsessään oli niin hyvä. Siis jos tykkää nojatuoliseikkailuista, ja minähän tykkään.

Aiheena kryptozoologia (eläimet joiden olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan) oli kiinnostava, ja netistä löytyi paljon lisää tietoa. Isomäki onkin käyttänyt materiaalina olemassa olevia asioita kuten vanhaa karttaa tai eläintieteellisen seuran sivuja. Jossain vaiheessa kirjaa oikeat asiat muuttuvat mielikuvitukseksi. Onko tyylilaji tieteisromaani tai jotain muuta, en osaa sanoa.

Isomäki ottaa kirjassa ja oikeassa elämässä kantaa erilaisiin ympäristö-kysymyksiin. Kun samalla kirjoittaa menestyviä ekotrillereitä, niin asettaa itsensä monenlaisen kritiikin kohteeksi. Luin muutaman arvostelun tästä kirjasta, ja huomasin miten eri tavalla asioita voi katsoa. Happamia, sanoi oikea biologi, mutta minun mielestäni oikein viihdyttävää.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Con rit

Kirjailija: Risto Isomäki

Kustantaja: Tammi (2011)

Mian arvio: ****