Itämerta myötäpäivään. Etappi V: Aavemainen armada.

Heräsin yöllä helikopterin säksätykseen, mutta tämä ei ollut pieni punainen Mediheli, jolla oli tapana suhata saariston ja läheisen Turun yliopistollisen keskussairaalan väliä varsinkin kesäisin. Eikä enää ollut kesä. Parvekkeen vierestä lensi merivartioston Super Puma niin että ylimmän kerroksen ikkunamme helisivät, vastapäisen kerrostalon yllä leijui kaksiroottorinen Chinook odottaen vuoroaan. Helikoptereita kulki edes takaisin koko aamuyön. Aamulla äitini soitti ja kertoi matkustajalaiva Estonian uponneen Utön ulkopuolella. Yli 800 ihmistä oli hukkunut. Vastasin, että se ei voi olla mahdollista, sillä niin paljon ihmisiä ei voi kuolla yhdellä kertaa.  (Tämä oli siis ennen World Trade Center -iskuja ja tsunameja.)

Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut Estonia on yksi sadoista hylyistä, jotka makaavat Itämeren pohjalla. Se on viimeinen tarkemmin kuvattu hylky kirjassa Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Tämä kirja on alan suurteos, joka alkaa vendien merivallasta 700-luvulta ja viikinkiajan lohikäärmepäisistä Draken-veneistä. Kirjassa on kaikkea tältä väliltä ja sitä kaikkea on paljon. Pää menee pyörälle erilaisista alustyypeistä, mutta onneksi ne on kuvattu aikakautensa kontekstissa. Suosittelen kuitenkin kirjan lukemista pala kerrallaan. Kirja on täynnä tyylikkäitä piirroskuvia ja selkeitä karttoja.

Ei ihme, että sukellusharrastajien keskustelupalstoilla haikaillaan tämän loppuunmyydyn kirjan perään ja asiaa on kustantajalta tiedusteltukin. Uutta painosta ei kuitenkaan ole tulossa, sillä hylyistä tulee jatkuvasti lisää tietoa ja sen päivittäminen kirjaan on mahdotonta. Tämä kirja onkin siirtynyt nettiin ja muodostaa www.hylyt.net -sivuston perustan. Tämä sivusto on todellinen kulttuuriteko, sillä sinne kerätään tietoa hylyistä kaikkien saataville. Tiedon jakamisen lähtökohta on tietenkin muinaismuistolaki, jonka mukaan kaikki yli satavuotiaat hylyt ovat rauhoitettuja. Estonia taas on rauhoitettu hautarauhan nojalla.

Hylkysukellusta käsittelevää kirjaa täydentää hienosti Christian Ahlströmin kirja Viestejä syvyyksien sylistä. Ahlström kirjoittaa:

Kuin jättiläisen kouran sinkoamina lojuvat laivojen hylyt Itämeren pohjalla, aavemainen armada pohjat haljenneina, mastot kumoon kaatuneina ja kannet lahoamistilassa. Varjoja olemassa olleista laivoista. Niiden hautojen päällä ovat vuosisatojen talvimyrskyt ulvoen kiitäneet yli jääulapoiden, jotka vuosisatojen keväät vuorostaan ovat sulattaneet pois ajan jatkaessa hellittämättä muuriensa rakentamista. Muurien, jotka erottavat meidät tänään elävät heistä, jotka elivät eilen. Kuinka voi tunkeutua näiden rakenteiden läpi?

No, ei siihen tarvita muuta kuin vuosikausien tutkimustyötä arkistoissa, laajaa yleissivistystä sekä loputonta kärsivällisyyttä ja ripaus onnea. Ahlströmiltä löytyy tätä kaikkea ja hän kuvailee kirjassa hylkyjen tunnistamiseen liittyvää salapoliisin työtä. Kirja on paikoin hauska ja jännittäväkin, mutta perusteellisuutensa vuoksi välillä vähän tylsä. Toisaalta juuri Ahlströmin tutkimustyön perusteella ja sukellus-harrastajien avulla löydettiin vuonna 1771 uponnut, Katariina Suurelle Hollannista taideaarteita kuljettanut Vrouw Maria. Vrouw Maria lepää 40 metrin syvyydessä Jurmon vesillä, mutta sen tarkkaa sijaintia ei paljasteta. Hylky on ympärivuorokautisessa kameravalvonnassa.

Luettuani nämä kirjat tuntuu, että törmään hylkyihin kaikkialla. Juuri kun Ahvenanmaan samppanjahylyn pulloja on myyty 50 000 euron kappalehintaan, iltapäivälehdet kertovat, että sukeltajat ovat viime kesänä tärvelleet historiallisia hylkyjä Uudenmaan rannikolla. Ja Ruotsin puolella on löydetty kaksi merkittävää hylkyä. Aamu-telkkarissa meriarkeologi kertoo, että Itämeren kaasuputki-hankkeeseen liittyvä merenpohjan kartoitus toi esille lisää hylkyjä. Hänen mukaansa Vrouw Marian nostaminen ja entisöiminen olisi meriarkeologien jättipotti. Sitä se olisi myös meille tavallisille ihmisille. Vrouw Marian nostamista odotellessa lähdemme Tukholmaan katsomaan Wasa-laivaa, joka on yksi Pohjoismaiden suosituimpia museoita.

Identiteetin rakennusaineet: Navigare necesse est.

Itämerellisyyden ainekset: Matalaa ja karikkoista sekä niin vähäsuolaista, että muissa merissä hylkyjä tuhoavat laivamadot eivät viihdy.

Kirjat pähkinänkuoressa

Nimi: Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä
Tekijät: Päivi Vaheri, Jari Hyvärinen ja Jukka Saari
Kustantaja: Karisto (1996)

Mian arvio: *****

Nimi: Viestejä syvyyksien sylistä
Tekijä: Christian Ahlström
Kustantaja: Karisto (2000, täydennetty painos)

Mian arvio: ***