perjantai 2. maaliskuuta 2012

Narinaa käännöksestä

Hyvä käännös antaa lukijan nauttia tekstistä rauhassa. Tämän ei tarvitse miettiä sanavalintoja tai edes sitä, millä kielellä alkuperäinen kirja on kirjoitettu, vaan voi keskittyä itse tarinaan ja kieleen ajattelematta välikättä, jona kääntäjä on toiminut. Kehuin Diego Maranin kirjan suomennosta taannoin kovasti.

Ikävä kyllä tällä erää en voi kehua käännöstä, jonka vuoksi uuden lempikirjailijani kirjan juoni muuttui omituiseksi, sanavalinnat herättivät ihmetystä, ja vain 30 sivun jälkeen päätin luopua yrityksestä lukea kirja suomeksi. Vielä suuremmaksi ihmetyksen tekee se, että kirja on julkaistu Keltaisessa kirjastossa, jota olen aina pitänyt suuressa arvossa.




















Heti ensilehdillä totean, että kirja on suomennettu englanninkielisestä laitoksesta, mikä ei tietenkään tiedä hyvää. Mutta kun kerran kyseessä on arvostettu kirjasarja, päätän olla välittämättä asiasta lainkaan ja vain keskittyä nauttimaan lukuelämyksestä, jota olen säästellyt jo muutamien viikkojen ajan.

Kirja alkaa preludilla, jossa minäkertojan vanha tuttu, nuori nainen on kuollut. Hän muistelee heidän aikaansa yhdessä ja heidän keskustelunsa päättyy seuraavasti (sivu 14):


"Minä aion elää kaksikymmentäviisivuotiaaksi", hän sanoi, "ja kuolla sitten."

Joulukuussa kahdeksan vuotta myöhemmin hän oli kuollut
kahdenkymmenenkuuden ikäisenä.
Toinen osa (sivu 15, edellisen tekstin vastakkaisella sivulla) on otsikoitu seuraavasti:
HEINÄKUUSSA KAHDEKSAN VUOTTA MYÖHEMMIN.

Eli siis ilmeisesti muutamaa kuukautta ennen tytön kuolemaa. Toinen osa alkaa sillä, että minäkertoja palaa kotiin humalassa ja hänen kodissaan on odottamatta joku itkuinen nuori nainen. Minälukija oletan kyseessä olevan tämän saman tytön, mutta minäkertoja kertookin naiselle "Olin hautajaisissa. Sen jälkeen menin Shinjukuun, yksin." ja jatkaa siitä, kuinka tämä hänen vuosien takainen tuttunsa kuoli. Pian tekstistä käykin ilmi, että nainen asunnossa on minäkertojan vaimo, ja he ovat juuri eronneet.

Palaan tarkistamaan mistä kuukausista tässä oikein puhuttiin, ja päättelen että ehkä kyseessä onkin sitten seuraavan vuoden heinäkuu, tai kenties minäkertoja valehtelee hautajaisista. Jatkan lukemistani epäluuloisena ja alan kiinnittää entistä enemmän huomiota kökköihin sanavalintoihin.

Sivu 20: "Ojensin hänelle kasvopaperirasiaa."
Pohdin, tarkoittaako tämä kenties sellaisia ilmaisia, pieniä nenäliinapakkauksia, joita Tokiossa tyrkytetään jalankulkijoille, vai ehkäpä sellaista jenkkiläistä suurta pahvirasiaa. Kun suomeksi puhuttaisi varmaan vaan nenäliinoista.

Sivu 25 (eron jälkeen): "Mikään ei muuttunut päivittäin, ei yhtään mikään."
Tuota noin, ei kai minkään päivittäin pitäisikään muuttua? Tässä varmaankin tarkoitetaan ihan vain hänen päivittäistä elämäänsä?

Sivulla 30 alkaa kolmas osa, joka on otsikoitu:
SYYSKUUSSA KAKSI KUUKAUTTA MYÖHEMMIN.

En kestä enempää, vaan päätän selvittää mistä kuukaudesta nyt oikein onkaan kyse. Tilaan kirjan alkuosan Amazonista ilmaiseksi Kindlelle ja tarkistan yllämainitsemani kohdat. Englanninkieliset tekstit kuuluvat seuraavasti:

"July, eight years later, she was dead at twenty-six."
"I held out a box of tissues to her."
"Nothing changed from day to day, not one thing."

Näistä ja niistä muutamasta muusta rivistä, jotka luen englanninkielistä painosta, huomaan kielen soljuvuuden ja helppouden, näissä ei ole mitään ihmettelyn aihetta. Kun taas suomenkielisessä versiossa oli kummallisuuksia, oli keskityttävä lukemaansa tarkkaan ja palattava tarkistamaan asioita. En puhu tässä blogitekstissä itse kirjasta mitään, vaan aloitan sen kokonaan alusta englanniksi, ja koetan unohtaa alun pettymyksen. Tilaan kirjan Kindlelle ja palautan kirjastoon kirjan, joka pistää miettimään myös sitä, kannattaako kyseistä kirjasarjaa enää kerätä hyllyyn.

Suomennos pähkinänkuoressa

Kirjailija: Haruki Murakami
Kirjan nimi: 羊をめぐる冒険 Hitsuji o meguru bōken
Kustantaja: Kodansha (1982)

Englanninkielinen nimi: A Wild Sheep Chase
Kääntäjä: Alfred Birnbaum
Kustantaja: Kodansha International (1989)

Suomenkielinen nimi: Suuri lammasseikkailu
Suomentaja: Leena Tamminen
Kustantaja: Tammi (1993)

Asteriina kieltäytyy arvioimasta.

9 kommenttia:

  1. Ja kyllä, olen tällainen (numero 1):

    http://www.cracked.com/article_19695_9-foreign-words-english-language-desperately-needs.html

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa tosiaan huolimattomalta. Vähiten paheksuttavana pidän tosin ehkä tuota nenäliina-asiaa. Kuulostaa siltä että Tamminen halusi nimenomaan säilyttää kovan (pahvisen/metallisen/puisen) rasian käännöksessä. Siinä ei mun nähdäkseni oo mitään vikaa. Box kun ainakin omasta mielestäni on yksiselitteisesti jotain muuta kuin täkäläiset pehmeämuoviset paketit, joissa nästuukeja myydään. Kasvopaperi versus nenäliina on sitten seuraavan väännön aihe, mutta ite annan siunaukseni kasvopaperillekin.

    VastaaPoista
  3. Suomentaja ei selvästikään ole ollut mikään comma fucker.

    Minua hämmästyttää tällaisen suomennoksen pääsy laadukkaaseen kirjasarjaan ja mietin, kuinka monta ihmistä lukee valmiin tekstin ennen sen painamista kirjaksi. Tietääkö kukaan mitään kustannusalasta?

    VastaaPoista
  4. No nyt kun tulee kommentteja, alkaa tehdä mieli lukea koko kirja kahdella kielellä! Niin tein tuon Maranin kohdalla ja pilkunhyväilijän pää meinasi haljeta.

    En tunne kustannusalaa, mutta olettaisin, että tunnettujen kääntäjien tekstiä ei juuri enää tarkistella, ellei ole jotakin syytä. Maranin kirjan osalta kuka tahansa suomalainen olisi kelvannut korjaamaan räikeät virheet.

    Maukka, eihän tuo tosiaan varsinainen virhe ole, mutta kertoo siitä, että jo sivulla 20 aloin epäillä kääntäjän luotettavuutta. Ja kasvopaperi vaan ei kuulosta minusta suomen kieleltä.

    Kirsi, tuo on melkoisen helppo virhe, telkkarissakin usein näkee just yksinkertaisissa asioissa huolimattomuusvirheitä (luvut usein väärin). Mutta tässä tapauksessa tuolla kuukaudella oli ihan oikeasti väliä!

    Ja tiedotettakoon sekin tässä, että olen kyllä koulutukseltani kääntäjä, mutta en ole eläessäni tehnyt hommaa työkseni, enkä missään tapauksessa kykenisi yhtä hyvään suoritukseen kuin tämän kirjan kääntäjä. On aina helppoa huomautella virheistä, mutta mielestäni Murakami olisi ansainnut 100% huomion ja tarkistuksen.

    Etsiessäni kuvia blogitekstiin välttelin lukemasta juonipaljastuksia, mutta silmääni sattui yksi suomalainen bloggaaja, joka valitti kirjan vaikeaselkoisuudesta, eikä ollut toisellakaan lukukerralla päässyt loppuun saakka. Lukemani 30 sivun perusteella en yhtään ihmettele, mutta olen todella surullinen jos joltakin jää Murakamit lukematta tästä syystä! (Tai mikä tahansa Keltaisen kirjaston teos!)

    VastaaPoista
  5. Mulle on oma t-paita!
    http://cursecenter.spreadshirt.fi/women-s-girlie-shirt-A19412355/customize/color/1

    VastaaPoista
  6. Hämmentävää, etta laadukkaasta keltaisesta kirjastosta löytyy tuollaisia huolimattomuusvirheitä. On varsin ikävää, jos kirjaa lukiessaan joutuu miettimään, että onko kyseessä kehno käännös vaiko vain huono kirja.

    Tuo comma fucker -termi oli ehdottomasti päivän paras!

    VastaaPoista
  7. Kun lopulta luin englanninkielisen version, löysin narinaa myös tästä käännöksestä:

    "- - it feels odd to me to be reading a book by a Japanese author where he reads like he's from the deep south of America." (http://www.dooyoo.co.uk/printed-books/wild-sheep-chase-a-haruki-murakami/1457687/)

    Itse olen tosin samaa mieltä kuin Publisher's Weekly: "With the help of a fluid, slangy translation, Murakami emerges as a wholly original talent. (http://www.amazon.com/Wild-Sheep-Chase-Novel/dp/037571894X)

    Kun en taida japania kuin perustervehdysten verran, on luotettava kääntäjiin. Ja ainakin kirjan kieli kuulosti ihastuttavalta ja kauniilta ja soljui hienosti. Onko ansio kirjailijan vai kääntäjän, on lukuhetkellä yhdentekevää.

    VastaaPoista
  8. Näin jälkikäteen on kyllä todettava, että luin kirjaa liian tarkasti heti alusta alkaen. Kun tiesin, että Murakamin tekstiin täytyy keskittyä, tutkin sanavalintoja liian tarkasti.

    Ärsyyntymisestäni johtuen aloitin itse asiassa kirjan alusta noin 5 kertaa ja joka kerta luin pari ekaa kappaletta ja sitten homma tyssäsi. En päässyt vauhtiin, en oikein ymmärtänyt mistä kirjassa oli kyse.

    Nyt kun olen lukenut koko kirjan, tajuan ettei alun parilla kappaleella ole juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ne kertovat lähinnä taustoja päähenkilöstä: hän ajelehtii, ei ole kovinkaan kiinnostunut mistään, hänen elämänsä naiset ovat olleet vain vierailijoita hänen elämässään.

    Olisi sittenkin kannattanut edetä nopeammin ja vähemmän intensiivisesti, niin olisin nauttinut enemmän. Oppia ikä kaikki!

    VastaaPoista