Blue ei ole mikään lähiövalas, vaan maailmalla paljon liikkuva kaunis nuori olento. Kaikesta huolimatta hän tuntee itsensä välillä yksinäiseksi, kuten kuka tahansa meistä. Parisuhde komean ja kokeneen Bull:in kanssa alkaa, mutta suhteessa tulee eteen myös hankaluuksia, kuten kenelle tahansa meistä. Menneisyys painaa kumpaakin. Tulevaisuuden odotukset voivat olla erilaiset. Blue ja Bull kuitenkin eroavat meistä siinä, että ne ovat sinivalaita.
Lloyd Abbeyn kirja The Last Whales on komea tarina valaiden elämästä. Mitä muuta se voisi ollakaan, kun pelikenttänä on koko Atlantti Weddellinmereltä Grönlantiin. Kirjan alussa on kartta tästä alueesta, ja se tulee tarpeeseen, sillä tuskin monikaan tuntee Atlantin keskiselännettä ja muita merenpohjan vaikuttavia muodostelmia. Vettä on sellaiset neljä, viisi kilometriä. Nautin erityisesti kuvauksista, joissa valas nousee keskellä valtamerta pintaan hengittämään. Ihmisten puuttuminen näistä kuvauksista osoittaa hienosti, että maailmassa on muutakin elämää.
Abbey on tehnyt paljon taustatyötä ja höystää tarinaa merten suojelulla. Valaanpyynti ja merten saastuminen ovat ihmiskunnan häpeätahroja edelleen. Kirja jää minulta kuitenkin kesken, sillä kielitaitoni ei riitä kaikkien merenelävien selvittämiseen. Se tekee lukemisesta tylsää. Kun kirjan pointti on elämän monimuotoisuuden kuvaaminen, lukijan pitää ymmärtää myös yksityiskohdat.
Kirjailija: Lloyd Abbey
Teoksen nimi: The Last Whales
Kustantaja: Bantam (1991)
Mian arvio: Avara Luonto ilman kuvia ja tekstitystä
Jos tämä löytyisi suomeksi, niin olisi pakko ostaa. Esikoinen on nimittäin ihan hulluna kaikkiin merijuttuihin, kuten haikaloihin ja valaisiin. Avarasta luonnosta katsotaan erityisen tarkkaan kaikki meriaiheiset ohjelmet. Niitä myös tallennetaan digiboksille ja katsotaan aina uudestaan ja uudestaan.
VastaaPoistaTarkemmin ajateltuna vika ei ole vain lukijassa vaan myös kirjoittajassa. Kävin lukemassa (suomenkielisestä!) wikipediasta krilleistä. Krillejä on monta sorttia ja Abbeyn kirjassa niitä eriteltiin hartaudella, vaikka erittely ei ollut oleellista tarinan kannalta. Mikäli haluaa kirjoittaa suurelle yleisölle, kuten oletan Abbeyn halunneen, kannattaisi kiinnittää huomiota kirjan luettavuuteen.
VastaaPoistaTämä tuntuu olevan monen tietokirjailijan helmasynti. Kun tietoa on vaikka muille jakaa, tulee sen suodattamisesta ongelma. Asioita pitää osata karsia, eikä ihan kaikkia faktoja tarvitse kertoa tyhjentävästi. Hyvä kustannustoimittaja lienee myös tietokirjailijan paras ystävä.
VastaaPoista