Nyrkin ja hellan välissä

Minut kihlattiin kehdossa. Tällä lauseella WSOY mainostaa Jari Tervon kirjaa Layla, ja sillä  Tervo sai Lause-Finlandian. Finlandia-palkintoa ei hänelle ole vielä tullut, liekö ollut ehdollakaan. En tiedä, olisiko Layla ollut Finlandia-palkinnon arvoinen, mutta ainakin se on lukemisen arvoinen.  Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkkiin ja Suomeen. Rinnakkainen kuvaus toimii ja tekee kirjasta kiinnostavan. Tarina on tarpeeksi uskottava, vaikka lipesikin lopussa vähän absurdin puolelle. Aluksi minua häiritsi, että kirjan parin kymmenen henkilön polut risteilevät siellä sun täällä, kunnes tajusin, että se on juuri fiktion etu.

Tervo on minulle tuttu Uutisvuodon vitsiniekkana ja Koljatin kirjoittajana, joten totinen kertomus kurdityttö Laylasta oli aikamoinen yllätys. Hämmästelin Laylan kohdalla, miten hyvin suomalainen mies voi asettua kurditytön ja monen muun henkilön asemaan.  Yksi kirjan henkilöistä on suomalainen Helena:

Kaikkea ne eivät onneksi tienneet, Helena mietti, katsoi poikaansa, joka otti askeleen sivuun, kun hän koetti silittää tämän paksujen vaatteitten punastuttamaa poskea.

Helenan käsi jäi ilmaan kerjäämään ihoa.

Ehkä Ilmari vain sattui juuri liikahtamaan kosketuksen hetkellä, koska päikän täti vetäisi hänen haalareittensa lahkeet talvitöppösten päälle.

Ja äidin ja lastentarhanopettajan sanaharkan jälkeen:

Päikän täti loukkaantui niin, että alkoi huohottaa. Hän nousi Ilmarin viereltä täplikkäin kauloin ja ääni väristen. Hän sanoi vain tekevänsä työtään, hoitavansa kaupungin virkaa, parhaan kykynsä mukaan. Lasta hän pyrki tässä suojelemaan, kuten varmasti myös käräjäoikeus. Helena laski kätensä poikansa olkapäälle, koska pelkäsi että tämä ei suostu ottamaan kiinni hänen kädestään. Hei, hei, Ilmari, lastentarhaopettaja hyvästeli Helenaa katsomatta, siirsi katsettaan kuin putkea, kuin vantaalainen tarjoilija.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Layla
Kirjailija: Jari Tervo
Kustantaja: WSOY (2011)

Mian arvio: *** 1/2