torstai 26. huhtikuuta 2012

Mielensäpahoittajan miniä



Kirjahullun puoliso piipahti Kirjan ja ruusun päivänä kirjakaupassa ja sai kaupanpäällisiksi Tuomas Kyrön Miniän. Ja pakkohan se oli lukea. Melkeinpä yhdeltä istumalta.

Kirjahullu ei ole lukenut Kyrön Mielensäpahoittajaa koskaan kokonaan, koska kyseistä kirjaa voi lukea myös pätkissä. Aina kun kaipaa perspektiiviä omaan olemiseensa. Elämässä kun on aika monta pikkuasiaa, joihin ei  ihan oikeasti kannattaisi kiinnittää mitään huomiota.

Kyrön Miniä kertoo appiukon ja miniän haastavan herkullisesta suhteesta. Toinen on pikkukylän kasvatti ja toinen helsinkiläinen uratykki. Toinen syö mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja ja toinen HK:n sinistä ja perunaa. Toinen uskoo ulkoilmaan, toinen vannoo koneellisen ilmanvaihdon nimiin. Välissä on puoli vuosisataa ja täysin erilainen asenne elämään.

..koetan löytää oikean lahjan, joka aiheuttaisi appiukossa vilpittömän, välittömän ja vastustamattoman reaktion. Vielä en ole onnistunut. Kylpylälahjakortista appiukko pahastui, samoin uudesta ergonomisesta halkaisukirveestä. Sanoi pärjänneensä samalla saunalla ja isänsä perintökirveellä oikein hyvin 1930-luvulta lähtien.

Kun sysisuomen pappa sitten saapuu yllättäen miniänsä luo viikonlopuksi sairaslomailemaan, on katastrofikeitos valmis. Umpimielinen appiukko matkaa pääkaupunkiin perunoineen, itsetehtyine mehuineen ja omine lakanoineen sekä ajatuksineen. Ja miniä tuntee itsensä jälleen pikkutytöksi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.

- Huomenna otetaan ihan rauhallisesti, minä sanon.
- Voit lepuuttaa jalkaa ja olla vain.
- Kyllä ei ole ihmisen hyvä vain olla.
- Tarkoitan että…
- Kyllä en olisi näin hyvässä kunnossa, jos olisin vain ollut.
- Eikä kun että…
- Ei mitään kun että. Nyt unille ja huomenna hommiin.
- Hommiin?
- Aina on jotain hommia.

Kyrön Miniä on taitavasti kirjoitettu. Kahden tyystin erilaisen maailman kohtaaminen on täynnä komiikkaa, farssia ja surkuhupaisia tilanteita. Miniä ja appiukko yrittävät epätoivoisesti ymmärtää toisiaan ihmisinä, mutta kyllähän se vaikeaa on, kun toinen puhuu perusta ja toinen perunoista. Kuin eri planeetoilta ovat, vaikka ihmisiä ovat molemmat.

Kirja pähkinänkuoressa

Nimi: Miniä
Kirjailija: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Kirjakauppaliitto (2012)

Lempeästi hullu arvio: ****

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa herkulliselta! En ole lukenut Mielensäpahoittajaa, mutta huomaan että mitä enemmän itselle tulee ikää lisää, sitä koomisempana nämä kanssakäymiset näyttäytyvät - kun ymmärtää (ja jaksaa) vanhempia ihmisiä paremmin, ja kun on saanut hieman etäisyyttä nuorempien kotkotuksiin. Myös siirtyminen hektisestä työmatkareissaamisesta lapsiperheen ruuhkavuosiin antaa perspektiiviä sille, että elämää voi elää monella eri tavoin.

    Ottaisin kirjan mieluusti lainaan vuorollani, kiitos.

    Muuten nuo kannen pinkit Reinot ovat loistavat! Ironiset, mutta ihanat. Sain sellaiset vitsilahjaksi kun vietimme mieheni kanssa yhteisiä 80-vuotissynttäreitä, mutta enää en riisu niitä kuin pakon edessä.

    VastaaPoista
  2. Reinot ovat parhautta! Meillä on kaikilla Reinot, tosin pienimmällä vielä auttamattoman isot jalkaan.

    Ja miniän saa lainaan, totta kai! On muuten sellainen sopiva yhden illan kirja.

    VastaaPoista
  3. Kyrön tapa kuvata erilaisia ihmisiä toimi hyvin eikä kirja ei jäänyt pelkäksi sanakikkailuksi. En ehkä olisi jaksanut monta sataa sivua tätä tarinaa, mutta runsaat sata sivua oli juuri sopiva sekä minulle että päähenkilöille (varsinkin miniälle).

    Mielensäpahoittaja on käsitteenä yliveto, maistiaisia löytyy täältä:

    http://lue.wsoy.fi/mielensapahoittaja/

    VastaaPoista