Oli siis aika googlettaa, ja törmäsin mielenkiintoiseen aiheeseen, nimittäin avustajien käyttämiseen. Minä jo ihmettelin, sillä laskujeni mukaan Pattersonilta ilmestyi vuonna 2009 kymmenkunta kirjaa. Lähes jokaisessa on mainittu myös toisen kirjailijan nimi. Epäselvää kuitenkin on, kuinka paljon Patterson kirjoittaa itse. Pattersonin ja avustajan välinen työn- ja rahanjako on salaisuus.
Olen törmännyt samanlaiseen ilmiöön nykytaiteen mestareiden, kuten Damien Hirstin ja Jeff Koonsin, kohdalla. Molemmat myyvät miljoonien arvosta taidetta ja molemmilla on kymmeniä avustajia toteuttamassa mestarin näkemystä. Sen sijaan Patterson sanoo, että avustaja kirjoittaa kirjan ensimmäisen version ja hän itse seuraavat. Mutta eikö juuri alkuperäinen idea ole ratkaiseva?
Jätän kuitenkin Pattersonin haukkumisen Stephen Kingille, varsinkin kun en ole lukenut vielä yhtäkään kirjaa häneltä (& avustajalta). Ei Pattersonin kirjoilla Nobelia tavoitella, mutta kyllä niillä elää ja rahaa jää vielä lasten lukuharrastuksen kannustamiseen.
Huomasin ihan saman artikkelin HS:n sivuilla. Ja ihmettelin, etten ole koskaan kuullutkaan tästä Pattersonista. Jään odottamaan mielenkiinnolla arviotasi, Mia, jos siis päätät lukea Pattersonin (ja hänen avustajiensa) kirjoja.
VastaaPoistaEhkä kirjallisuus (ja taide) on jotenkin niin pyhä asia, että rahan takominen avustajia hyödyntäen tuntuu huijaukselta. Tinkimättömän, yksinäisen nälkäkirjailijan (tai taiteilijan) myytti elää edelleen vahvana, vaikkei nälkäkirjalilijuus (tai taiteilijuus) ole todellakaan mikään absoluuttisen laadun tae. Rahasta ja laatukirjallisuudesta (tai -taiteesta) ei ole kovinkaan hyväksyttävää puhua samassa hengenvedossa. Mielenkiintoinen ilmiö.
Huijauksesta on mielestäni kyse silloin, kun hengentuotosta myydään yksittäisen taiteilijan nimellä. Rahastustahan tämä: jos työn on tosiasiassa tehnyt joku muu (edes osittain), siitä ei kenties oltaisi valmiita pulittamaan vastaavia summia, ja siksi muiden nimiä ei mainita.
VastaaPoistaMuiden taiteenlajien kohdalla tiimityö on itsestäänselvyys. Musiikkilevy tai -konsertti vaatii toteutuakseen valtavan määrän ihmisiä, samoin elokuva. Joskus harvoin joku tekee (lähes) kaiken itse, ja tämä on aina sensaatio. Mutta taulu tai patsas (tai mikälie installaatiokollaasi)? Romaani? Leffan tyyliin pitäisi listata kuka on kehittänyt juonen, kuka on muokannut päähenkilöitä, kuka pohtinut rakennetta...
Piti googlata. Patterson on siis mies Alex Cross -kirjojen takana! Olen lukenut niistä yhden tai kaksi, en muista nimeä enkä juonta. Joskus kesällä kokeilin, mutta en jäänyt koukkuun.
Nyt vasta muistin katsastaa tuon lukulistan lapsille. Olihan siellä tuttujakin, ja varmasti ihan sopivaa lukemista, mutta missä ihmeessä on Peppi Pitkätossu? Tuo kaikkien pienten anarkistien äiti!
VastaaPoistaKävin lempipaikassani, Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa ja suuntasin suoraan Crime & Thriller –pokkarihyllylle etsimään Pattersonia. Ja olihan siellä sitä melkein metrin verran, mutta ei hakemaani Women´s Murder Clubin ensimmäistä kirjaa. Sen sijaan löysin Pattersonin & Liza Marklundin (!?) yhteisen hengentuotteen: The Postcard Killers (2010).
VastaaPoistaEn ostanut, mutta googletin Patterson & Marklund kotona, ja ensimmäinen osuma oli Kirjavinkkien Postikorttimurhat. Lainaus:
"Kun kaksi näinkin tunnettua rikoskirjailijaa päättää kirjoittaa yhdessä dekkarin, tulos ei voi olla muuta kuin hyvä! Kertoman mukaan työskentelytapana oli se, että Marklund kirjoitti ensin ruotsiksi osuutensa, käänsi sen englanniksi ja lähetti tuloksen Pattersonille edelleen käsiteltäväksi ja jatkettavaksi. Innostunut kokeilu ja melkoinen tulos siis."
Lähde: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/postikorttimurhat/
Tämä kuvauksena kirjallisesta yhteistyöstä, josta edellä oli puhetta. Kirjavinkkien vinkistä huolimatta en edelleenkään innostu tästä, vaikka Marklundin kirjoista olen pitänyt. Tässä on jotenkin rahastuksen makua.
"Kun kaksi näinkin tunnettua rikoskirjailijaa päättää kirjoittaa yhdessä dekkarin, tulos ei voi olla muuta kuin hyvä!"
VastaaPoistaMiten niin? Rahastuksen makua, todellakin! Se, että kirjailijat ovat tahoillaan tunnettuja, ei tee vielä kummankaan kirjoista edes itsekseen välttämättä "hyviä", ja yhteistyö vaatii konsensusta ja kompromisseja, jotka eivät lupaa hyvää ollenkaan. Ja Marklund on itse kääntänyt tekstinsä englanniksi? Ammattikääntäjätkin kääntävät aina äidinkielelleen, joten rohkenen epäillä Marklundin englanninkielen vivahteikkuutta ja koskettavuutta. Tosin en ole pitänyt hänen kirjojaan mitenkään erityisen ihmeellisinä kielellisesti (olen lukenut vain suomennoksia), vaikka viihdyttäviä ne toki ovat (ja pidät Annika Bengtzonista).
*pidän
VastaaPoista(Harmi ettei tässä voi käydä korjaamassa kirjoitusvirheitä erikseen.)
Kyllä tässä rahastus haisee. En innostu.
VastaaPoista