YBA ei olisi ollut mahdollista ilman taidekeräilijä Charles Saatchia, joka 1980-luvulla kävi taideopiskelijoiden näyttelyissä ja löysi jotain sellaista mitä muut eivät nähneet. Tällainen ennakkoluulottomuus mahdollistaa teosten myymisen myöhemmin vaikkapa satakertaiseen hintaan. Kaikki eivät katso sellaista hyvällä. Kun Saatchi myy omistamaansa taidetta, taiteilija voi tuntea itsensä hylätyksi ja valittaa julkisuudessa dumppaamisesta. Silloin hinnat taas putoavat.
Charles Saatchi on yksi vaikutusvaltaisimmista taidekeräilijöistä ja tämän takia ihailtu ja vihattu. Julkkikseksi Saatchi on yksityinen ja vetäytyvä persoona, häntä ei nähdä edes omien näyttelyiden avajaisissa ja haastattelut ovat kiven takana. Nykyään Saatchi on naimisissa julkkiskokki Nigella Lawsonin kanssa, jonka kuvan liitän oheen vain sen takia, että heillä on kotona näin hieno kirjasto.
Kirja on nopeasti luettu, mutta niin täynnä asiaa, että vaatii paljon sulattelua. Kirjassa paitsi mainitaan monta kiinnostavaa taiteilijaa, myös sivutaan tärkeitä kysymyksiä kuten hinnan muodostumista ja hyvää makua. Niitä kannattaisi jokaisen taideharrastajan pohtia. Minä henkilökohtaisesti en välitä nykytaiteesta, mutta tässä kirjassa se on huippukiinnostavaa.
Nimi: My name is Charles Saatchi and I am an artoholic
Kirjoittaja: Charles Saatchi
Kustantaja: Phaidon (2009)
Mian arvio: *****
Pitääpä pistää tämä kirja korvan taakse. Itse en jaksa lukea taidekirjoja (jaksan kyllä katsella niitä), mutta Saatchin ajatuksia voisin hyvinkin lukea.
VastaaPoistaKerrassaan kadehdittava kirjasto. Arvostan.
Olen taiteen suhteen pelkkä käyttäjä, enkä ole koskaan pohtinut teosten hintaa tai hinnoittelua. Ymmärrän, että jonkun on kustannettava kirjat, tuotettava elokuvat ja rahoitettava musiikin levitys, mutta kuvataiteesta minulla on sellainen romanttinen 'riutuva taiteilija Montmartrella' -käsitys. Kangas ja maalit eivät paljoa maksa, joten taideteosten hinta koostuu siis pelkästään niiden subjektiivisesta esteettisestä arvosta? No, ihan näin naiivi en sentään minäkään ole.
VastaaPoistaAiemmin olen ollut lähinnä modernin taiteen fani, mutta päästyäni Venetsian biennaleen rakastuin myös nykytaiteeseen. Ehkä tosiaan maksaisi vaivan pohtia hieman taidemaailman taustoja, kunhan se ei kyynistä liikaa. Eikä vie kaikkea romantiikkaa taiteilijoiden työstä.
Taiteen hinnanmuodostus on kiinnostava aihe varsinkin nykytaiteessa. Esimerkit ovat hämmästyttäviä, kun ”samanlainen” taulu maksaa satakertaisesti toiseen verrattuna.
VastaaPoistaToinen asia on se, mikä on taidetta. Myös siitä oli kirjassa paljon puhetta. Lontoo on mieltä kuohuttava monella tavalla!